Kulta-satulan ratsutalli

Anteeksi kovasti pitkästä tauosta, mutta tässä tulisi taas jonkinlainen hoitotarina.

Ajelin maasturillani tuttua reittiä tallille, kun yhtäkkiä aivan päätien lopulla autoni irtisanoi itsensä.
Se pärisi hetken minimaalista vauhtia madellen, joten ohjasin sen tienreunaan. Juuri päästyäni tienreunaan, se sammahti kokonaan. "Ei voi olla totta", mutisin. Yritin käynnistää autoa uudelleen, mutta turhaan. Lopulta huokaisin ja kaivoin puhelimeni laukusta. Näppäilin hinauspalvelun numeron, ja soitin. Tuurillani ja harmikseni lähin hinaukseen mahdollinen kulkupeli ja kuski oli toisella paikkakunnalla, monien monien kymmenien kilometrien päässä. "En kyllä tähän jää odottamaan", sanoin itsekseni ja nousin autosta.

Onnekseni minulla oli jo päälläni ratsastusvaatteet, sillä muuten tuo parin kilometrin matka olisi ollut tuskallinen kulkea. Nappasin vain kypäräni ja heitin pienen repun selkääni, minkä jälkeen lukitsin ovet ja laitoin auton avaimet eturenkaan päälle. Kun hinaaja vihdoin pääsisi paikalle, kertoisin puhelun aikana avainten paikan.
Lähdin taivaltamaan tietä pitkin hetken matkaa, kunnes saavuin risteykseen. Tie oli hiukan kapeampi kuin edellinen, mutta hyvässä kunnossa. Jatkoin toista tietä pitkin, mutten päässyt montaakaan metriä kun kuulin huudahduksen.
"Hei Georgia!"
Tunnistin äänen.
"Hei Mira! Et tiedäkään kuinka mukava nähdä sinua!" Huudahdin ja hymyilin.
Mira kohotti kulmiaan kysyvästi samalla kun pidätti ratsunsa, jonka epäilin olevan tallin Nita-poni.
"Niin tuota autoni taisi hajota", sanoin ja viittasin taaksepäin isompaa tietä kohti.
"Ai, sepäs harmi", Mira tokaisi.
Sehän oli. Täydellisen uusi auto, joka oli ollut minulla vain muutaman viikon. Jäin hetkeksi vielä harmittelemaan autoani, kun ajatukseni keskeytyivät Nitan turvan tökkäisyyn.
"Huh?" Hätkähdin.
"Niin että tuletko? Nitan selkään? Vien sinut tallille", Mira toisti.
"Ai. Mielelläni!" Sanoin riemastuneesti ja laitoin kypärän päähäni.
Onneksi ratsu oli Nita, eikä mikään 170 säkäinen jättiläinen, tai en olisi millään päässyt selkään. Hyppäsin Miran taakse samalla kun Mira kiskoi minua ylemmäs.
Hetken kiskomisen ja ähkimisen jälkeen olin tukevasti satulan takana istumassa.
"Jatketaanpas.." Mira puhui Nitalle ja antoi kevyesti pohkeita.

Matkaan meni suunnilleen ehkä 10 minuuttia, en tiedä, mutta ainakin se tuntui menevän nopeasti, vaikka vain köpöttelimme.
Pihaan päästyä laskeuduin tallin edustalla pois selästä.
"Kiitos kovasti!" Kiittelin ja taputin Nitaa kaulalle.
"Eipä mitään, kiva kun sain auttaa", Mira naurahti.
Otin kypärän päästäni ja katsoin pikaisesti, missä orini mahtoi majailla. En ainakaan huomannut sen olevan ulkona, joten huokaisin helpotuksesta. Lähdin hakemaan tallista orin harjapakkia ja varusteita, ja kiikutin niitä jonkin aikaa sinne ja tänne, kunnes kaikki kamppeet olivat karsinan edustalla. Ihmettelin kovasti, kun karsinasta ei kuulunut mitään meteliä, eikä päätä ilmestynyt karsinan ovelle.
Hymisin itsekseni ja avasin karsinan korkean oven.
Järkytyksekseni karsina olikin tyhjä.
Lähdin takaisin talliin, ja etsin Miran käsiini. Kauaa ei tarvinutkaan etsiä, sillä hän oli vieläkin hoitelemassa Nitaa tallikäytävällä.
"Hei tuota Mira, anteeksi kun taas vaivaan mutta tiedätkö missä Chili on?" Kysyin kun pieni paniikki hiipi ääneeni.
"Ah! Vaivaa niin paljon kun haluat, mutta ei hätää, se on pienellä laitumella tuolla metsänrajassa totuttelemassa ruohoon."
Henkäisin helpotuksesta. "Selvä, huh. Kiitos paljon", sanoin ja kiidin jo hakemaan riimua.
Hetken etsimisen jälkeen havaitsin aitauksen, ja kävelin sen luokse katsomaan. Siellähän se orini juoksenteli. "Vai että ruohon syöntiin totuttelua", melkein nauroin.
Avasin aitauksen alemmat hakaset, ja maiskutin pari kertaa.

-JATKUU.

Kisapäivä Cremessä 15.5

"Ei perjantai!!!" huusin hevoselleni. Olimme lastaamassa Rikua 3 aikaan aamulla. Kuljetussuojat menivät vaivatta, samoin loimet, mutta... Riku hyppi vain päälle, eikä suostunut tehdä mitään mielen mukaista. Taluttelin hevosta ympyrällä. Riku hyppi ja koitti potkia muitakin. Olimme kokeilleet Hennan, Miran ja muutaman kyläläisen kanssa jo 6 kertaa tunkea hevosta koppiin. Riku aina sai pompattua pois. Hevosta ei oltu vielä edes hoidettu tai tehty mitään kisavalmisteluja, ne tehtäisiin vasta kilpailupaikalla. Riku puraisi minua käsivarresta.
"Kaakeli!!" karjuin. Miralla ja Hennalla meinasi myös mennä hermot aivan täysin.
"Ei kai muukaan auta, käyn hakemassa muutamat raipat ja liinat", Henna huokaisi ja lähti talliin. Hiukset heiluivat askelten mukana. Rikunkin harja oli kasvanut jo lapojen puoleen väliin ja jopa yli. Hevonen kirkui ja hörisi takkuisine turkkineen.
Henna asteli luoksemme pitkä raippa ja useiden liinojen kanssa. Miralla välähti:
"Kokeillaan, jos Riku tulisi Pilonan perässä, otetaan Pilona sitten pois, kun on Rikun lukot kiinni."
"Sounds good", sanoin. Joku kyläläisistä meni hakemaan Pilonaa.
"Puuh", huokaisin ja istuuduin maahan. Olin jo aivan hiestä märkä. Riku steppasi ja riehui edelleen.
"Mokomaki lurjus. Ei sua ois pitänyt ilmoittaa, Pilona ois vaan näyttelyyn..." mutisin naama mutrussa.
"Kokeile vielä kerran ennen Pilonaa", Henna sanoi ja meni kahden kyläläisen kanssa kopin luo. Hän näytti kyläläisille paikat, joissa auttaa Rikun kanssa. Itse hän kulki takanamme raipalla sohien. Riku ei pitänyt siitä alkuunkaan, vaan täräytti kunnon potkusarjat taakse päin. Henna sai hypättyä sivuun. Riku lähti viemään muutamat askeleet ravia.
"Soo, poika!" rauhoittelin tummaa "uljasta".
Kyläläinen talutti unista Pilonaa koppiin, joka vain pomppasi paikalleen ilman mitään hankaluuksia. Riku vähän ihmetteli, mutta hyppäsi sen jälkeen todella rajusti pystyyn.
"Kokeillaan vielä!" Mira sanoi.

Mikään keinoistame ei auttanut. Talutimme oriani ympyrää. Eläinlääkäri tuli antamaan Rikulle rauhoittavaa. Riku rauhoittui aivan toiseksi hevoseksi. Talutin oria kopille päin, eikä hevonen reagoinut mitenkään. Kiedoimme liinat varmuuden vuoksi hevoseni sivuille. Riku vähän irvisteli ja luimi. Saimme kuin saimmekin hevosen traileriin. Sidoin Rikun hyvin kiinni. Kannoin heinää verkossa traileriin ja vesiämpäreitä. Veimme Pilonan parakkiin nukkumaan. Tarkistin, että kaikki oli mukana.
"Kypärä, kahdet suitset, satula... Harjapakki, kuljetussuojat, pintelit, kengät, hiusharja, desinfiointi-aine... Ai niin, puhelin!" muistin vielä. Käppäilin parakkiin hakemaan luurini. Nousin autoon. Mahassa oli heinäsirkkaparvi. Yököttikin jonkin verran, mutta ei muukaan auttanut, kun kokeilla onnea.
"Onnea", Mira toivotti. Henna nousi autoon ja starttasi.

Kisapaikalla olimme ajoissa. Verryttelyyn oli aikaa 3 tuntia.
Rikun potkinta kuului varmasti 6 kilometrin päähän. Avasin trailerin sivuoven. Riku oli katkaissut riimunnarun.
"Jipii", sanoin epäinnoissani. Ujutin Rikulle kuolaimet. Hevonen hotkaisi ne suoraan, mutta sylkäisi ulos. Kokeilin uudestaan. Riku vain potki ja hyppi pystyyn kolauttaen päänsä kattoon.
Suustani pääsi muutama kirosana, kuten yleensäkin. Riku ei ottanut mitään kuuleviin korviinsa.
"Sä kuule hajotat koko kopin!" karjaisin, jolloin myös niskahihna sujahti yllättäen. Kiinnitin mahdollisimman nopeasti turpahihnat. Poskihihnan kanssa kesti pidempään.
"Voit avata sen takaluukun!" huusin Hennalle. Takaovi aukesi. Riku potkaisi sellaisella voimalla, että heikompaa tekoa oleva puomi olisi mennyt kepeästi rikki. Pujottauduin Rikun viereen. Hevonen mulkoili ja koitti potkia kaikkea, mikä tuli tielle. Henna avasi puomin salvan. Riku pomppasi kamalalla voimalla ulos. Suoraan sanoen raahauduin miltei pyllymäkeä ramppia pitkin alas. Riku hyppi pystyyn ja alkoi riuhtomaan.
"Ei!" karjaisin. Riku pomppasi pystyyn. Siitä se kaatui suoraan selälleen. Hevonen kömpi ylös potkien. Ei se potkiminen kyllä siihen loppunut, Riku jatkoi.
"Kuhanytolisitradallaparemmin!!!!!" karjuin. Hevonen hyppäsi ilmaan ja potkaisi luimien. Heti perään se otti hampaillaan kiinni. Minulle alkoi riittää. Kiinnitin kuitenkin sisukkaasti hevoseni kiinni varanaruilla trailerin kylkeen. Huokaisin helpotuksesta.
Aloin mussuttamaan hevoseni kanssa eväitämme.
Riisuin kuljetussuojat ja loimet. Tallin omistaja Sam kävi toivottamassa onnea. Sitä me juuri tarvitsimmekin, jos Riku ei muuta aikonutkaan tehdä, kuin potkia.
"Onpas tytöllä komea hevonen!" joku minua vähän vanhempi poika sanoi. "Ja jännä naama, molemmilla. Onnea!" Hän kai oli tullut katsomaan kisoja, epäilin niin. Kiitin kuitenkin, taisin jopa punastua.
Syötyäni aloin tosissani siistimään vähän rauhoittunutta hevosta. Selivitin harjan ja hännän. Riku luimi ja potki vähän väliä. Pari kertaa hampaatkin näkyivät. Henna kävi tarkistelemassa listoja sekä juttelemassa Samin kanssa. Harjasin hevoseni mahdollisimman puhtaaksi. Mutaa löytyi jonkin verran mahan alta, kaulasta ja muualta, mistä sitä yleensäkin löytyi. Riku oli aika nätisti. Putsasin ja tervasin kaviot. Riku rauhoittui miltei heti ja alkoi olla enemmänkin utelias, ainut hankaluus oli orin steppaaminen. Juttelin hevoselle kaikkea maan ja taivaan väliltä. Henna tuli luoksemme.
"Riku ja sinä suoritatte radan ensimmäisinä. Luokka on tosin viimeisenä. Maastoja saa käyttää verryttelyyn. Muista vain, ettet tipu radalla, silloin pärjäätte."
"Juups", sanoin. "Onko niillä esteillä numerot tai jotain?"
"Joo, vasemmalla puolella oikeasta suunnasta lähestyttynä näyttäisi olevan. Käy kuitenkin muiden kilpailijoiden kanssa rata läpi. Ja hei! Taluttele Rikua ennen satulaa!"
"Juups", sanoin ja jatkoin Rikun kavioiden kunnostusta.
Riku hyppäsi ilmaan ja potkaisi, tutulla tyylillä.
"Ja taas se rumba alkaa..." mutisin. Riku jatkoi hyppelyä. Nappasin härärenkaasta ja murahdin. Irroitin hevoseni kiinni trailerin seinästä. Riku syöksähteli. Kiinnitin härkörenkaaseen riimunnarun. Taluttelin syöksähtelevää oriani ympyrällä.
"Pitäs varmaan vaihtaa työhousut ratsastushousuihin", tuumasin. Vaihdoin ympyrän suunnan. Riku pomppi pystyyn ja leikki kuin mikäkin 6 kuukautinen varsa. Se myös huomasi parit tammat, joiden perään se oli kovasti menossa.
Kiinnitin oripojun trailerin viereen. Lähdin vaihtamaan autoon housuja. Otin samalla kypärän ja salmiakkia. Satula oli peräkontissa.
Kiedoin valkoiset pintelit hevoseni kaikkiin jalkoihin. Olin myös ajatellut ostaa polvisuojat tai muut vastaavat, mutta päätin pysyä pinteleissä. Alkoi toden teolla jo jännittämään. Riku huomasi saman, potkaisi kerran osoittaakseen mahtinsa ja alkoi hörpöttämään ylähuulta selkääni vasten.
"Hei sä likaat mut", sanoin hevoselleni.
"Myöhäistä", Henna sanoi tirskahdellen.
"Jep", sanoin ja läimäytin hellästi hevosta. Riku osoitti jälleen mahtinsa potkaisemalla.
"Soo", sanoin rauhallisena. Riku ihmetteli tammoja sekä pikkuponeja, joille se päätti myös osoittaa mahtinsa. Riku hyppelehti miltei päälleni ja potki ponien suuntan, kiljui, luimisteli ja välkytti hampaita. Pukkasin hevosta riimunnarun päällä toiseen suuntaan, jolloin se hypähti pystyyn ja jatkoi potkimista toiseen suuntaan. Odottelin hevosen rauhoittumista jonkin aikaa. Siinä ei kestänyt kauaa. Talutin hevostani uudestaan tallin pihamaalla. Riku hyppi, jos näki tamman. Rauhoittelin hevosta, mikä auttoi ainakin vähän.
Kävin juoksemassa radan maneesissa muutaman otteeseen läpi.

Satuloimisen aika tuli vihdoin. Verryttelyyn ei ollut enää paljoa aikaa, vain puolisen tuntia. Kiinnitin hevoseni tarpeeksi tiukkaan. Kävin hakemassa automme peräkontista satulan, romaanin ja huovan. Otin myös fleeceloimen.
Asetin satulahuovan Rikulle tarkkaillen koko ajan hevoseni liikehdintää, että kerkeisin alta pois, jos sattuisi tulemaan hepuli. Kaikki sujui hyvin. Asettelin romaanin huolellisesti valkoisen satulahuovan päälle. Riku rentoutui vähän. Asettelin satulankin mahdollisimman hyvin. Aloin kiinnittämään satulavyöhön vatsapanssaria. Riku odotteli kärsimättömänä. Kiinnittelin satulavyötä. Riku kuopi ja luimi, mutta ei potkinut. Sain satulan pysymään hullun selässä. Laitoin rintaremmin, josta Riku ei tuumannut mitään. Aloin vaihtamaan suitsia, sillä en pärjännyt Rikulle kuparirollerilla kentällä, saatika metrin esteillä! Otin toiset suitset, joihin olin vaihtanut Darling-otsapannan ja suoran pelhamin. Riku otti suitset kiltisti - ehkä se alkoi rentoutumaan.
Harjasin hevosta vielä lautasilta/muualta selän alueelta. Riku pysyi rentona. Pustasin kaviot kivien varalta. Henna tuli luoksemme.
"Ja tytön tyllerö selkään", hän sanoi rohkaisevasti. Kiristin vyön, laskin jalustimet. Nousin selkään ilman jalustimia.
"Let's menox!" sanoin ja ohjailin Rikun kentälle.
"Ota loimi valmiiksi!" huusin vielä perästä. Henna nyökkäsi. Istuuduin satulaan ja ongin jalustimet. Riku eteni vauhdikkaasti steppiravissa. Jouduimme väistelemään todella monia hevosia. Amitest - ja Eifcho - nimiset hevoset olivat miljoona kertaa paremman näköisiä. Ohjailin räjähdysaltista oria ympyröillä. Verryttelyyn rakennettiin este. Ratsastin kentän laidalle.
"Mä taidan mennä maastoon loimi päällä, kyllä mä pärjään radalla, jos laukkailen ja ravailen maastossa", sanoin.
"Se on parempi idea, kuin tässä kentällä oleminen hepulihevosen kanssa. Tule tähän kymmenen minuutin päästä."
Henna auttoi loimen Rikulle.
Ohjailin hevosen maastoon. Riku alkoi oitis ravaamaan. Hidastelin hevoseni. Maasto oli hyvin tasaista, routakuoppia ei ollut ja maa oli joustavaa. Pidättelin Rikua. Se halusi kaasutella. Noin viiden minuutin jälkeen aloin ravailemaan. Riku tanssahteli välillä sivulle. Tapasin pari ratsukkoa. Heillä oli russit. Etenimme ravissa nopeasti.
"Noniin, kokeillaas, mite kovaa kulkee", sanoin samalla lyhentäen ohjaa. Nousin jalustimien varaan. Nappasin liehuvasta harjasta kiinni ja painoin muutaman kerran Rikun kyljistä. Hevoseni alkoi ravaamaan ihanaa raviaan. Maiskutin hevoseeni vielä lisää vauhtia. Riku käänsi korvansa taakse ravin vauhdin myötä. Alkoi hymyilyttämään. Hiljensin hevoseni vauhdin takaisin käyntiin. Riku hikosi jo selvemmin. Kaula oli kosteampi, kuin alussa. Annoin pitkät ohjat. Irrotin jalkani jalustimista pariksi minuutiksi. Riku välillä ravasi. Hiljentelin aina pikkuhiljaa vauhdin. Nostin jalkani takaisin jalutimille. Riku innostui ravaamaan. Kokosin ohjat. Hiljentelin vauhdin pikkuhiljaa käyntiin, josta ehdotin hevoselle laukkaa. Riku alkoi laukkaamaan, mutta se oli kyllä jotain ristilaukkaa. Annoin komennon uudestaan, jolloin laukka muuttui yksipuoliseksi pienen kompuroinnin jälkeen. Annoin hevosen kuluttaa energiaa. Käänsin ravin kautta suuntamme takaisin, kohti Cremeä. Annoin hevosen irrotella jonkin verran. Hidastelin hyvissä ajoin vauhtia. Jatkoimme ravissa. Takantani kuului hevosen laukka-askelia. Ajoin hevosta enemmän reunaan. Laukka-askeleet muuttuivat kuitenkin raviaskeliksi. Samassa tunnistin ratsastajan. Se oli poika, joka oli kehunut Rikua. (Ja minua...) Hiljensin vauhdin käyntiin, poikakin teki samoin. Riku hyppäsi ilmaan ja potkaisi niin voimakkaasti, että olisi voinut käydä huonommin. Irvistin metallin täyteisillä ikenilläni. Riku jatkoi hyppimistä.
"Riku!!!" karjaisin. Hevoseni luimi. Se alkoi steppaamaan.
"Mä luulin et sä tulit vaan katselemaan kisoi, missä luokassa meet?" rohkaistuin kysymään.
"No en mä kylläkään kisaa, lämmittelen Samin hevosta... Tälläne perus tallirenki oon", hän sanoi ja taputti ratsuaan.
"Ei kuitenkaan hullumpi ratsu", sanoin.
"Mutta ei kulje yhtä nopeasti, kuin sun, oon iha varma, lihakset siltä löytyy."
"No kokeillaan!" innostuin. Hidastin hevoseni pysähdykseen sahaamalla. Riku heitteli päätään levottomasti.
"Paikoillanne" - "Valmiit" - "Nyt!"
Riku hyppäsi pystyyn, kauhoi ilmaa, mutta löysi nopean ravinsa. Viiletimme Amitestin ohi nopeasti. Hidastin hevostani parhaan mukaan. Amitest laukkasi luoksemme. Riku halusi olla ensimmäinen, aina, joten se potkaisi ilmaa ponnahtaen edelle.
"Ei tässä muuta vikaa ole, kuin luonne", sanoin. "Vauhti löytyy, mut nii myös vihaa, jos sitä tarvitaan."
"Siltä vaikuttikin, ainakin, mitä näin tallin pihassa."
Rupattelimme kaiken näköistä. Saavuimme tallille aivan liian nopeasti.
"No kai me tääl vielä nähdään", poika sanoi ja ratsasti kohti tallia. Henna odotti trailerin luona.
"Loimi pois, hyppää pari kertaa este, maneesiin, sitten on sun suorituksen vuoro. Ja pojat nyt pois ajatuksista, kyllä te numerot ehditte vaihtaa radan jälkeen!", hän sanoi nopeasti.
"Joo", sanoin. Vetäisin loimen pois satulan luonta, Henna irroitti remmit.
"No onnea!" hän toivotti.
"So say we all!" sanoin irvistäen. Henna pudisti päätään hymyillen.

Ratsastin kentälle. Maha oli aivan sekaisin jännityksestä. Harjoittelin hyppyä pari kertaa. Jouduin kiristämään satulavyötä. Riku alkoi tuntumaan hevoselta, eikä mielisairaalta ravimutantilta. Ratsastin ravissa maneesille, jossa kuulutettiin jo nimeäni.
"I'm back!" ilmoitin. Samassa näin esteet. Ne olivat paljon haastavamman näköisiä, oli sarjaa, pystyestettä ja vesiestekin.
"Hyvin se menee", poika huusi katsomosta. Hennakin kipitti paikalle kamera mukana.
"No eiköhän aloiteta", sanoin hevoselleni. Laukkailin Rikulla ympäri maneesia, kokeilin yhden esteen. Suoriuduimme puhtaasti. "Pysty, vesi, pysty-sarja, okseri, matala, trippeli ja iso pysty", kertasin mielessäni.
Saimme luvan aloittaa. Ratsastin kohti ensimmäistä estettä. Riku kaasutteli. Hiljensin vauhtia vähän. Valmistauduin mahtihyppyyn vallan mainiosti. Puomi ei kolahtanut maahan. Riku ohjautui melkein automaattisesti vesiesteelle. Sekin hyppy onnistui. Hidastelin jälleen ennen estettä.
"Hyvä, nyt sun vauhdilla sarja läpi", kuiskutin hevoselleni. Lähestyimme uhkaavaa sarjaa. Annoin löyhät ohjat. Monet olivat monttu auki. Mukailin liikkeiden mukana. Riku hyppi kokeneesti este toisen perään reiluilla ilmavaroilla.
"Hyvä!" kehuin. Riku pomppasi monta kertaa jotain pukkisarjan tapaisia pomppeluita. Ohjasin hevosen okserille. Ei mitään ongelmia, Riku veti kaasupohjassa esteen yli. Matalin este sujui leikiten. Trippeliä Riku vähän katseli ihmeissään. Ajoin hevosta eteen päin. Riku ei meinannut toimia hyvin, joten turvauduin ääneen.
"Hop", ähkäisin. Riku vähän säikähti ja hyppäsi tämänkin esteen reiluilla varoilla. Ohjasin Rikun kohti viimeistä. Pysty oli todella iso. Annoin ohjat hevoselleni, paukutin jalkojani jalustimiin vauhdin lisäämiseksi. Riku hyppäsi yli järjettömän isolla loikalla, jossa oli ainakin metrin ilmavarat, ainakin se tuntui sille. Samassa kello kolahti merkiksi suorituksen loppumiseksi. Nojauduin hevoseni hikiselle kaulalle helpottuneena. Riku alkoi hiljentämään laukan tempoa. Henna hurrasi ja muukin yleisö oli mukana hengessä. Annoin Rikun laukata radalla vähän aikaa vauhtia pois. Halasin edelleen hevosta. Ohjasin hevosen kuitenkin Hennan luokse, jolla oli fleece-loimi ja viltti mukana. Ulkona alkoi satamaan.
"Samppa ja Ukon Riuroju - 0 virhepistettä! Moinen avaus 7. luokalle..." kaiutin innoitsi. Monet tulivat kehumaan suoritustamme. Laskeuduin ratsailta. Löyhäsin satulavyön parilla reiällä. Henna antoi huojentuneelle hevoselleni pari porkkanaa. Riku mussutti tyytyväisenä. Joku hyppäsi selkääni takaa päin.
"Aika ratkaisee. Amitest on varma nollan pisteen hevonen. Siitä toisesta Jenskun ratsusta en tiedä", pojan ääni sanoi. Punastuin vallan mainiosti, olin vähintään yhtä punainen kuin kirsikka.
"No kiitos..." sanoin ujosti. Riku tuli huomion kipeäksi ja alkoi luimimaan.
"Riku!" komensin. Hevoseni hörähti. Sain kuolavanan käteeni, kun Riku alkoi hörpöttämään huulia käsiäni vasten. Sam neuvoi meidät talliin.
Lähdimme taluttamaan Rikua talliin päin, johon Sam oli neuvonnut. Riku hörpötti kaikkea mahdollista. Jalkanikin joutui uhriksi, samoin Hennan pipo.
Kuivattelimme Rikua tallissa. Poika oli mennyt maneesiin katsomaan muiden suorituksia.
"Riku meni kyllä hienosti. Vähän kyllä pelotti se sarja, kun annoit sen määrätä askeleet", Henna sanoi. Aloin rouskuttamaan porkkanaa.
"Duu not vorri, homma hanskassa", sanoin suu täynnä porkkanaa, näytin samalla porkkanan pätkää. Puheestani ei tainnut saada kukaan mitään selvää. Mutta ei se haitannut. Henna putsaili Rikun kuljetussuojia, kun ei muutakaan keksinyt. Minuutit tuntuivat matelevan. Hennan puhelin soi.
"Arvaa mitä Mira!" Henna intoili. Hän kertoi suorituksestamme ja hienoista hevosista. Putsailin Rikua. Henna lopetti puhelun.
"Meen hakemaan sadeloimen Rikulle", hän ilmoitti. Nyökkäsin, Henna lähti.
"Sä oot kyl paras", kehuin hevostani. Meinasin myös halata, mutta Henna kipitti nopeasti paikalle loimi mukanaan. Laitoimme sadeloimen hevoselleni.
"Amitest ei pysynyt teidän vauhdissa mukana, Eifcho - tai mikä olikaan - kieltäytyi trippelillä, kun ei vauhtia ollut", Henna selitti.
"Eli...?"
"Te voititte!" Henna sanoi ja halasi minua. "Mutta nyt palkinnot ja kunniakierrokselle, hopi hopi!"
Talutimme hevoseni nopeasti ulos, pomppasin selkään ja ravasin maneesille. Tuomarit olivat selvittelemässä vielä ruusukkeita. Riku oli rauhoittunut, mikä oli tärkein asia. Nais-tuomari tuli ojentamaan sinivalkoisen ruusukkeen, kätteli ja toivotti onnea. Riku oli lähellä näykkäistä. Kiinnitin ruusukkeen Rikun suitsiin. Saimme taputukset. Sama toistui muidenkin kohdalla.
Aloitin kunniakierroksen oikeaan kierrokseen. Riku hypähti pystyyn pienesti laukannostossa. Laukkasimme kuitenkin ilman ongelmia, hiljentäminenkin onnistui uupumisen vuoksi.

Tallissa kiedoimme Rikun hyvin lämpimiin loimiin. Trailerissa oli jonkin sortin lämmitys, mutta riskehin ei ollut varaa. Laitoimme kuljetussuojatkin paikalle. Henna kävi pyytämässä eläinlääkärin paikalle antamaan rauhoittavaa varalta. Talutin hevoseni trailerille. Henna avasi luukun. Riku ei hievahtanutkaan, talutin väsynyttä hevosta laulellen samalla Apulannan Zombeja!-kappaletta. Olin aivan poikki itsekin, koko hevostelu ja kisaaminen tuntui olevan toisen planeetan asia. Kokeilin muutaman kerran tunkea hevosta koppiin, mutta mikään ei auttanut taaskaan, kun hevonen vain potki ja hyppi päälle. Eläinlääkäri antoi hevoselle ruiskeen kautta rauhoittavaa ja orihan suostui menemään koppiin pienen hapuilun jälkeen. Riisuin suitset, vaihdoin tilalle riimun ja kiinnittelin hevosen kiinni toiseen puomiin. Pussasin hevostani otsalle, ori vain nuokkui.
"Paras", sanoin itsekin aivan väsyksissä. Lompsin hakemaan tavarapussin auton vierestä. Heitin kassin autoon. Kävin varmistamassa, että Rikulla on heinää ja vettä varmuuden vuoksi. Tumpsahdin väsyneenä mutaiseen maahan. Henna tuli ihmettelemään, mihin jäin. Samainen poika tupsahti 'vahingossa' paikalle. Hän antoi numeronsa ja halasi vielä. Istuin siinä mutavellikössä mitään tekemättä, ihmettelin vain lappusta, joka kastui sateessa.
"Ainiin, mun nimi on Luukas", poika sanoi.
"Samppa."
Lähdimme huristelemaan tallille.
Tallilla sain ainakin miljoonat onnittelut. Riku piti jättää karsinaan kuivamaan, heiniä vain ja vettä. Eikä prixiä saanut unohtaa. Järjestin kaikki tavaratkin. Muistin myös palkinnot, eli sinivalkean ruusukkeen ja 300 v€. Kävin myös hakemassa Pilonan Rikun kaveriksi. Autoin iltatallin kanssa, jonka jälkeen lähdin lompsimaan rättiväsyneenä vesisateessa kohti koiran täyteistä kotia.

Jatkoa.
Hidastelin hevostani vielä ravissakin. Riku koitti väistää kaikkia apuja. Sahasin vähän aikaa hevosta, jonka jälkeen pyöräytin parit ympyrät. Riku kuumeni todella paljon. Nostin ympyrällä laukan. Riku ei paljoa kiihdytellyt. Vähän toteamisen jälkeen ohjasin Rikun sarjan luokse. Elli oli nostanut esteitä vähän. Riku loikki miltei huomaamattani tasaisesti joka esteen yli. Taptutin hevostani ylpeänä kaulalla. Riku nappasi kentän vierellä olevasta havupuusta havuja. Pian hevoseni heilutti päätänsä ja sain kuola-havunaamion. Alkoi naurattamaan, mutta päätin vain pyyhkäistä naamasta suurimmat naamiot. Vaihdoin laukan ja suunnan ravin kautta. Riku alkoi hillumaan jonkin verra, ei meinannut kääntyä ja loikkasi miltei aidan yli.
Onneksi hevoseni nosti laukan rauhallisesti. Istuuduin satulaan ja otin tukea jalustimiin. Riku alkoi kulkea kootummin. Tein pientä hikitreeniä ympyröiden ja kentän reunuksien avulla. Pian ohjasin polleni toisesta suunnasta sarjalle. Riku pomppi uudestaan hyvin askelin esteiden yli.
"Hyvä poika!" kehuin oria.
Hyppäsimme Ellin kanssa sarja muutamaan otteeseen uudestaan. Riku ja Aku suorituivat hyvin. Henna ja Mira tulivat valtaamaan kentän Ginan ja Prinssin voimin.
Lähdimme siis maastoon loppu tunniksi. Ajattelimme mennä maastoilemaan. Aku ja Elli saivat mennä edeltä, mutta ei siitä mitään tullut, kun Rikulle tuli paniikki olla takana. Ratsastimme rauhassa löyhin ohjin helpolle maastoradalle.
Radan alussa ravailimme ja laukkasimme hyvää pätkää edestakaisin lämmittelyksi. Aku ja Riku alkoivat lämmetä ja herkistyä. Riku alkoi myös hyppimään, Akukin vähän pomppelehti. Pomppuponi-rata oli siis tiedossa.
"Kaakeli, pitäs päästä hiittaamaan raviradalle!" karjaisin kun Riku hyppäsi ilmaan ja potkaisi. Näpäytin sormellani hevosta kaulalle. Aku alkoi puuskuttamaan, joten ajattelimme olevan sopiva hetki radalle menoon. Ratsastin laukassa pätkn toiseen päähän, kun Elli starttasi jo radan alusta. Rikulle tuli mahoton kiire ja se ryntäsikin heti Akun ohi hallitussa, mutta todella temmokkaassa laukassa. Myötäsin reilusti joka esteellä. Radalle oli tullut myös vesilätäköitä, joista hevoseni rynnisti suoraan läpi. Hidastelin radan puolessa välissä. Laukka alkoi hidastumaan ja Riku väsymään. Olin kyllä itse väsyneempi.
Olin kiitollinen, kun rata loppui ja Riku alkoi kävelemään pienen hidastelun jälkeen nätimmin. Aku ja Elli viilettivät pusikosta. Akulla oli hikeä pinnassa, samoin Ellillä.
Elli alkoi nauramaan miltei heti minut nähdessään.
"Mitä nyt?" kysyin ihmettelevänä.
"Havunaamio, again!" hän räkätti orinsa selässä. Samassa kokeilin kasvojani, jotka olivat aivan kuolan ynnä muun tohjon peitossa. Aloin itsekin käkättämään.
Annoimme hevosten kävellä löyhillä ohjilla tallille. Me kaikki olimme aivan puhki. Riku näytti märälle koiralle, samoin minäkin. (Kuulemma...)
Tallilla purimme nopeasti hevosiemme. Aku ja Riku saivat mussuttaa ruohoa ja heinää. Elliä ei sattunut enää päähänkään pisaran vertaa. Katsoin hevoseni kaviot, niissä ei ollut paljoa mitään, kun ei kenkiäkään ole jaloissa. Akulta löytyi hiekkaa ja muuta tohjoa. Istuuduin hevoseni viereen lepäämään.
"Ai niin... Pilona!" muistin. Nousin heti pystyyn. Harjasin jalat ja laitoin hevoselleni uudet pintelit.
"Noniin, tulehan poitsu", sanoin hevoselleni. Irrotin riimunnarun. Riku sekosi ja hietti pienen potkaisun taivasta kohti. Talutin riehuvan orini tarhaan. Otin samalla matkalla Pilonan.
"Jos vaikka jouksuttaisin..." mietiskelin. Juoksuttaminen tuntui parhaalle vaihtoehdolle. Pilona ei tarvinnut kuin suitset ja liinan - viola!
Suistitin supertouhukkaan ponin. Putsasin myös kaviot ja harjasin kurat pois. Kävin hakemassa liinan. Pilona touhusi karsinassa sillä välin.
Kentälle päästyämme Pilona alkoi kävelemään hyvin liinan toisessa päässä, vaikka vähän koittikin tunkea luokse. Alku kävelyiden jälkeen kannustin Pilonan raviin maiskuttamalla. Poni oli kuin raveissa. Se ravasi sielunsa kyllyydestä. Rauhoittelin Pilonaa. Se auttoi. Pilona hidasti kauniiseen raviin, mitä Riku ei osannut alkuunkaan. Ravuuttelin Pilonaa vielä jonkin aikaa. Pilona alkoi hieman jopa väsyä. Hidastelin ponin käyntiin ja kokosin liinan.
Kävelin ponin vieressä n. 5 minuuttia, jonka jälkeen vaihdoin suunnan. Pilona alkoi heti maiskutuksesta ravaamaan tasaista vauhtia. Ravuuttelin ponia suunnilleen saman aikaa, kuin toiseen suuntaan.
Pilonan ravatessa kauniisti jonkin aikaa valmistelin itseni ponikaahotteluun ja pomppupalloiluun.
"Ja laukka", sanoin rauhallisesti. Pilona nosti päätänsä nostamatta hitaan temmokkaan ja kauniin laukkansa.
"Hyvä!" kehuin ponia. Pilona laukkasi korvat hörössä.
"No eiköhän tämä riitä tähän suuntaan", sanoin ja hidastelin shettiksen käyntiin.
Vaihdoin suunnan.
"Ja uusi laukka", sanoin yhtä rauhallisesti. Pilona alkoi laukkaamaan nätisti samaa laukkaa. Hidastelin puolen minuutin jälkeen.
Päätin lähteä kävelemään maastoon ponin kanssa. Pilona saisi samalla syödä vihreää kesälaitumia varten. Taluttelin ponia maastossa pienten ravipätkien kera puolisen tuntia. Pilona oli hyvin reippaan oloinen. Korvat hörössä edettiin tallille vielä vauhdikkaammin.
"Soo", rauhoittelin ponia. Pilona vähän ravisteli päätään ja haukkasi ruohoa.
Tallissa riisuin ylläpitoponin suitset ja putsailin muutenkin ponin perusteellisesti. Georgia tuli talliin hakemaan kypärää, moikkasimme.
Talutin ponin tarhaan. Se kipitti heinien luokse, jossa oli Bella.
"Taitaa lastaus jäädä arvion varaan..." mutisin. Juoksin oitis toimistoon ilmoittamaan itseni ja Rikun meidän molempien ensimmäisiin kilpailuihin. Tiesin, että pärjäisimme, jos en tippuisi ja jos Riku ei saisi hepulia.
Lähdin illalla kotiin pakkailemaan kisatarvikkeita.

Jatkoa.
Riku katseli esteitä innokkaasti. Ongin jalutimet hyviin kohtiin jalkoihin. Riku steppasi, mutta takamukseni ei edes noussut satulasta. Säädin jalustimet sopiviksi esteille. Riku hyppäsi pienesti pystyyn pariin kertaan.
Vihdoin, kun sain jalustimet oikein kokoisiksi Elli alkoi hyppäämään sarjaa. Tytöt kentän laidalla olivat ns. lisääntyneet. He selvästikin odottivat jotain.
Annoin Rikulle ohjaa, jolloin orini alkoi ravaamaan tasaisesti pitkin kenttää. Istuuduin mahollisimman tasaisesti. Sahasin vähän silloin tällöin. Riku hidasti käyntiin muutaman minuutin jälkeen, mutta hyppäsi heti takajalkojen kautta raviin. Aku tykitti hyvin esteiden yli, vähän kolahteli silloin tällöin.
"Mä alan nyt puomeilemaan!" huusin Ellille.
"Joo", hän vastasi.
Hidastin hevoseni ravista käyntiin nyrkin puristuksella. Otin ohjat käyttööni. Riku nosti päänsä todella ylös, oli lähellä, etten olisi nähnyt mitään. Gägin vaikutus kuitenkin alkoi näkyä jo puolen minuutin jälkeen. Riku laski päänsä alemmas, mutta ei kuitenkaan sopivalle tasolle.
Ratsastin kohti puomeja ravissa. Riku kaahotti ja sahasin hevosta. Pää aleni, mutta vauhti kiihtyi koko ajan. Valmistauduin keventämään. Riku kuitenkin pomppasi puomien yli kuin 180 esteen. Horjahdin ihan vähän. Tasapaino kuitenkin säilyi tömähtäessämme maahan. Puomien jälkeen Riku laukkasi kootusti väärää laukkaa. Hiljensin hevoseni raviin. Riku alkoi rauhoittumaan. Tein paljon voltteja ja ynpyröitä. Tytöt katselivat edelleen, kun kaahotin ravurini kanssa. Elli taisi jäädä kakkoseksi Akun kanssa.
Jatkuu, anteeksi kun lyhyt

Jatkoa.
Kävin kotona hakemassa makuupussin (sillä isäni oli ehtinyt töihin) ja Rikua varten kuivatettua leipää, sekä porkkanoita, omenia ja salmiakkia ym. sen sellaista.
Tallilla Jenny ja Sanni olivat jo makuupusseissa lämmittelemässä. Mira ja Henna tulivat tallin satulahuoneeseen.
"No nukkukaa nätisti", Mira sanoi ja virnisti vähän. Sisarukset lähtivät käsikynkkään päärakennukselle päin.
"Valvotaanko?" Elli kysyi. Jenny oli jo nukahtanut, Sanninkin silmät lupsahtelivat.
"En tiedä, kyllä väsyttää aika kaakelisti", vastasin.
"Käydään tallissa katsomassa hevosia", Elli keksi. Ja eikun tuumasta toimeen.
Lähdimme Sannin ja Ellin kanssa paijaamaan hoitsuja ja omia hevosia. Pilona oli tuotu oritallin yöksi Rikun kaeriksi. Pilona vain köllötteli suuressa karsinassa, Riku taas ihmetteli korvat hörössä, kun jotain hiippareita kulki tallissa makuupussit päällä.
Menin Pilonan karsinan luokse. Varmistin, että ponilla oli vettä ja heinää. Vesi oli juotu puolilleen, joten kävin täyttämässä astian, jolloin unikekoisimmatkin hevoset halusivat lisää vettä. Täyttelimme astioita kolmistaan.
Menin Rikun karsinaan. Ori painoi päänsä syliini ja haistoi leivän kantit taskussani. Se alkoi hamuamaan ylähuulella.
"Norsu", sanoin. Hevonen kohotti päänsä ja kuopaisi. Annoin leivän palan Rikulle, joka mussutti lopulta tyytyväisenä.
Siirryin Pilonan luokse, joka odotti kärsivällisesti kurkkien karsinassaan. Annoin leivän palan tällekin ponille. Rapsutin myöskin vähän otsasta, mistä poni piti.
Menin haukkaamaan ilmaa ulkoa. Oli kostea ja lämmin keli sekä todella kylmä tuuli. Aurinko tilkitti vähän vielä väriä taivaalle. Lähdin käppäilemään. Oli todella hiostavaa. Taivaalla oli horisontissa todella korkeita, mustia pilviä.
"O-ou..." tuumasin ääneen. Elli tuli ihmettelemään, mitä tein pihalla.
Menimme takaisin satulahuoneeseen, jossa Sanni ja Jenny jo nukkuivat.
"Elli", kuiskasin.
"No mitä, Samppa?"
"Mä osallistun huomenna Cremen kisoihin Rikulla, suurimpaan luokkaan."
"Wow", Elli ihmetteli.
"Voitko yön jälkeen tulla nostelemaan esteitä?" kysyin.
"No mikä ettei. Voidaanhan me vaikka ratsastaa samaan aikaan Akulla ja Rikulla."
"Niin. Mutta öitä."
"Öitä."
Käperryin makuupussin perukoille. Oli vähän vilpoisaa, mutta pussukka lämpeni nopeasti. Ulkona jyrähteli ukkonen kaukana. Se kuitenkin läheni koko ajan. Yövalo sammui rätisten salaman vaikutuksesta.

Aamulla oli hyvin hiostava keli, vaikka ei ollut edes kamalan lämmin. Yövalosta oli palanut lamppu. Kello näytti puolta seitsemää. Menin tekemään tallihommia. Mira ja Henna olivat vauhdissa. Heillä oli hikipisarat otsalla. Aloin siivoilemaan karsinoita. Riku ja muutama muu hevonen oli vielä tallissa. Yhden karsinan jälkeen otin Rikun tarhaan vietäväksi. Ori oli pirteä kuin peipponen ja sähelsikin koko ajan kaikkea. Päätin viedä hevosen Akun viereiseen tarhaan, jossa oripojat saisivat vähän tutustua. Tarhaan päästessään Riku sekosi aivan täysin ja alkoi hyppelemään sekä ravaamaan tarhaa ympäri. Pian kuitenkin hevonen alkoi mutustamaan heinää.
Menin takaisin siivoamaan karsinoita. Ei ollut paljoa siivottavaa. Kävimme tekemään ruokia ratsuille. Tein Ginalle, Aksulle, Limpulle, Pilonalle ja totta kai Rikulle ruuat. Hevoset olivat tyytyväisiä saadessaan ruokansa tarhoihin.
Lähdin tallilta kotiin vaihtamaan ja ratsastusvaatteet, etten sentään missään työpöksyissä ja skeittareissa hypännyt esteitä. Syöpöttelin myös aamupalan, sekä hoidin koirat tarhoihin.
Tallilla oli joitain pieniä pirpanoita, ehkä jotain 4-7 vuotiaita tyttöjä, oli kaksi poikaakin. He odottivat pääsyä ratsastamaan. Yksi tyttö säikähti, kun tulin talliin, mutta halasi kuitenkin. Nolostuin "hieman". Lähdin toimistoon, jossa oli listat talutusponeista. Joku, todennäköisesti Jenny, oli merkinnyt mustekynällä Batmanin kohdalle vinoon "Jennylle, LÄLLÄLLÄÄ"
Listaan oli merkitty Limppu, Fanta ja Lora, joilla ei ollut hoitajan nimeä. Mira ja Henna kai olivat myöskin taluttamassa. Päätin ottaa Limpun hoidettavaksi.
Lähdin hakemaan shetlanninponia. Se olisi halunnut jäädä syömään, mutta jaksoi löntystää ulos. Kiinnitin ponin pihalla olevaan puomiin, jossa aloin hoitamaan. Muutamat tytöt kävivät vilkuilemassa, mitä tein. Toinen pojista kävi taputtamassa ujosti Limppu hörähti ja poika alkoi hihittämään. Kävin hakemassa satulan.
Satulointi sujui ongelmitta, ponilla taisi olla hyvä päivä.
Mira tuli Fantan ja tyttölauman kanssa meidän luoksemme. Irroitin ponin aidasta. Limpulle meinasi tulla kiire. Mutta ei tullut.
Lähdimme kohti kenttää. Lasten vanhemmat olivat kentän laidalla sovittamassa kärsimättömille lapsilleen ratsastuskypäriä. Jenny ja Batman tulivat hölkässä viime tinkaan. Sanni oli Loran kanssa kentän toisessa laidassa. Ellillä oli Hani, Hennalla taas ei ketään.
Autoin ylivilkkaan pojan Limpun selkään. Limppu miltei nukkui. Säädin jalustimet nopeasti sopivan kokoisiksi. Kiristin myös vyön varmuuden vuoksi.
Talsimme kenttää ympäri jotain 15 minuuttia, jonka jälkeen lähdimme maastoon taluttamaan. Ratsastajat vaihtuivat. Sain puntattua selkään ykkösluokkalaisen tytön, joka höpötti koko ajan jotain häläpätihämmäätä.
Onneksi Limppu keksi vähän ajan vietettä, nimittäin pieni ryntäys. Poni kuitenkin ryntäsi ruohotupsulle. Kiitin Luojaa, ettei lapsen isä nähnyt. Käännyimme ajoissa takaisin. Tytöllä oli hauskaa. Limpullakin oli ruohotupsu suussa mukavaa, mutta itselläni oli vain kamala hiki ja pitkät hevoselle haisevat hiukset.
Purin Limpulta satulan. Harjailin vähän aikaa ponia. Katsoin vielä kaviot ja talutin pollen tarhaan. Nappasin samalla vauhdilla Rikun kiinni. Ori ravasi lyhyin askelin ja ponnahteli ilmaan joka toinen sadasosa. Päätin laittaa orin ulkona. Pilviä oli kerääntynyt varjostamaan aamuista aurinkoa.
"Tänään kuules jankataan kentällä esteitä ja harjotellaan traileriin menoa", sanoin harjatessani hevosesta mutaa pois. Se oli piehtaroinut maailman ihanimmassa mutavellissä, mikä sijaisti juuri Rikun tarhassa. Onneksi muta irtosi helposti kuivuneena. Kokeilin jalat, ettei niissä ollut turvotusta tai lämpöä. Karvakin kiilsi, mutta rasvaa ei ollut edes 0,0001% hevosesta. Lihakset olivat kuitenkin jo kehittyneet oikein muhkeiksi. Puhdistin kaviot. Ori maisteli kaikkea mitä vain löysi. Kävin hakemassa hupparin itselleni. Samalla nappasin satulan, pintelit ja suitset. Laitoin Hennalle viestin:
"Lainaan Gagia. Sopiiko?"
Pian puhelimeni piippasi:
"Siitä vain."
Vaihdoin Prinze-suitsiin gag-kuolaimen. Talsin vähän mietteliäänä hevoseni luokse. Lauleskelin.
"Kuinka saisin rikki kookospähkinän? Minä ryhdyin kuorta särkemään. Kirves murtui, tartuin puntariin. Puhelin hajos ja lattia vajos ja putosi kellariin..."
Elli tuli luokseni pidellen päätänsä.
"Koskee päähän..." hän valitti.
"Mulla on kaapissa jotain särkylääkettä, ota kokonainen... Pystytkö kuitenkaan ratsastaa?"
"No enköhän mä... Kiitti kuitenkin." Elli lähti tallia kohti. Aku hirnahti tallissa. Isäni kurvasi pihaan vähän ruttuisella autollaan.
"Tuossa on katkarapuja, syö näitä ja jotain muuta tänään, jätin rahaa kaappiin, pitää mennä Venäjälle taas töihin", hän sanoi ja antoi pussillisen huuhdottuja katkarapuja. Nuökkäsin vain. Avasin pussin nälissäni ja aloin syömään katkarapuja. Ne olivat todella hyviä ja maukkaita. Riku hamusi vähän aikaa katkarapuja, mutta alkoi syömään heinän korsia. Mussutin pussin kaikessa rauhassa loppuun ja kävin hakemassa kypärän. Elli oli valmiina Akun kanssa, Ellin vain piti käydä vaihtamassa ratsastushousut. Menin Rikun luokse. Satuloin orini. Riku pysyi tyynenä. Suitsitin hevoseni. Riku käänteli päätänsä vilkkaana, mikä vaikeutti asiaa huomattavasti. Kiristin vyötä vielä. Riku vähän ihmetteli, että mikä se siellä mahan alla kiristää.
Talutin hevoseni kentälle. Aku ja Elli jo lämmittelivät.
"Tehdäänkö toiselle puolelle puomit ja toiselle kaksi ristikkoa jumppasarjaan?" kysyin. Elli vain huitaisi kädellään:
"Miten vaan tahdot."
Aloin kasaamaan ristikko-sarjaa. Se rakentui nopeasti. Kävin viemässä toiselle puolelle kenttää 6 puomia ravi-välein. Riku ihmetteli kentän laidalla olevaa suurta katsoja röykkiötä, sillä muutama tyttö (n. 9 vuotiaita) olivat tulleet katsomaan ratsailujamme. Elli alkoi ravailemaan Akulla ympyröitä. Aku oli jo menossa mukana. Kiristin satulavyön, jolloin Riku hyppäsi pystyyn. En kuitenkaan välittänyt. Kiristys sujui kuitenkin nopeasti. Hyppäsin hevosen selkään. Vasta selässä muistin, että jalustimetkin on keksitty. Siispä laskin jalustimet alas. Riku oli innoissaan ja puhkui energiaa, vaikka se oli edellisenä päivänä ajettu. Annoin pitkät ohjat. Riku katseli esteitä...
Jatkuu.

Vaellus 3.p
Heräsin tapani mukaan kuudelta, kun aurinko paistoi silmääni, teltan läpi.
Herätin Piitun, koska Samppa oli jo ilmeisesti jalkeilla.
- Huoooh, huomenta! Mitä kello on? Piitu kysyi unisena.
- Se on 6, aamulla. Vastasin
- jaa... Piitu mutisi ja käänsi kylkeään.
- Hei! Nyt ylös! hevosille pitää mennä antamaan aamuheinät ja sitten aamupalalle! Piitu! Karjaisin jo kovempaan ääneen.
- Okei okei... pituu nousi istumaan ja haali käsiinsä reppunsa.
- Vaihdan vaatteet ja tuun sitten.
- Okei. Sanoin ja lähdin teltasta.

Samppa oli jo ilmeisesti jonkin aikaa ollut jalkeilla, koska hän oli antamassa jo heiniä, Hennan kanssa. Mira oli vielä teltassa.
Seisoin Miran ja Hennan teltan edessä.
Pelästyin hirveästi, kun vetoketju aukesi, Mira kosketti olkapäätänä ja sanoi: Väistätkö vähän?
- HUi! Juu.. Anteeks.. mutisin.
- Noniin, Missäs Piitu on? Mira kysyi
- Se vaihtaa vielä vaatteita. sanoin
- Selvä. Mennään me sitten jo antamaan hepoille heiniä.
- PIITU TULE SITTEN PERÄSSÄ! Mira huusi.
- JOOO JOOO!! Teltasta kuului.
Annoin heinät Windylle, Pyrylle ja Hanille. Mira ja Henna muille, Piitu Pilonalle ja Bennylle ja Samppa Rikulle.
Sitten annoimme hevosten syödä ja menimme itsekkin syömään.
Henna oli laittanut pöytään jo ruoat.
- Kauhea nälkä! Samppa sanoi.
- Samoin! Henna totesi.
Söin leivän ja jogurtin, sekä join vettä.
Piitu ei syönyt juuri mitään.
Hänellä ei kai sitten ollut nälkä..
Kun olimme saanet syötyä ja siivottua, pakkasimme taas kerran tavaramme.
Kun olimme sullomassa yöpaitojamme sun muita kamoja reppuihin, teltassa, Mira kurkisti sisään.
- Hei tytöt, jättäkää pakkaus hetkeksi ja tulkaa tuonne.
- Okei.. mutisimme ja menimme Miran perässä, heidän telttaansa.
- Nyt saatte soittaa kotiin, Mira sanoi, kun Henna otti puhelimen esiin.
- JEEE!! Kiljuimme.
- Piitu, saat soittaa ensin. Sitten Sanni ja sitten Samppa.
- Jätämme teidät nyt rauhaan ja menemme varustamaan ratsujamme. Tai no hoitamaan. Muistakaa pakata, ennenkuin tulette hoitamaan hevosianne. Mira sanoi
Piitu soitti äidilleen ja he juttelivat n. reilut 5 minuuttia. Minäkin soitin äidilleni ja kerroin kaiken mitä oli tapahtunut. Äiti oli taas ihan paniikissa ja huolestunut, että missä olen ja onko jotakin sattunut!
Samppakin soitti kotiin, ja hän juttelikin jotakin, vähän alle 10 minuuttia. Soitettuamme halasimme ryhmähalin ja menimme reippaasti ja nopsasti pakkaamaan loput kamat. eihän tavaraa paljoa ollutkaan, mutta ei meillä olisi mennyt niin kauaa, jollen olisi onnistunut hukkaamaan ratsastushanskojani. Nekin löytyivät lopulta repustani! Minä tohelo!
Menimme talliin hoitamaan ratsujamme. Minä sain Bennyn, joka olikin minulle iloinen yllätys. Harjailin kimoa tammaa, joka oli suuuuuuri! Taputin sitä aina välillä ja harjailin taas.
Benny oli suht, kiltisti pari kertaa yritti livistää. Muuten kaikki sujui hyvin, mutta satulan kanssa tuli ongelmia. Ei se tavallaan ollut Bennyn vika, tai no tavallaan taas oli. Ongelma oli nimittäin se, että oli: Suuri hevonen, pieni ihminen
Mira tuli laittamaan Bennylle satulan, ja auttoi minua, nostamaan suitset Bennyn korvien taakse. Sampalla ja Pyryllä meni mallikkaasti, samoin Piitulla ja Windyllä.
Kun olimme valmiit, kello oli jotakin puoli kymmenen nurkilla.
Otimme kamat mukaan ja lähdimme kiipeämään vuorta. Enää ei näkynyt susia, Piitun onneksi. Samppa taas, olisi halunnut nähdä susia.
Kun olimme kiivenneet jonkun aikaa, saavuimme seuraavaan "majapaikkaan", jossa tein Miran kanssa päivällistä.
Henna, Samppa ja Piitu menivät antamaan hevosille päivällistä, siis heinää.
Kun hepat oli ruokittu ja ruoka valmis söimme. Ruoaksi oli lasagnea, joka oli todella hyvää! Miran tekemää
Minä vain autoin.
Syötyämme ja taas kerran siivottuamme, menimme hoitamaan toisia hevosia, eli luvassa oli hevosten vaihto. En tiedä miksi en muistanut, kenet sain, joten jouduin kyselemään sitä Hennalta. Hän kertoi että sain Pyryn.
Minä en erityisemmin koskaan ollut Pyryllä ratsastanut, joten olihan se kivaa, uusi kokemus Tykkäsin pyryn ulkonäöstä, mutta en sen ihmeemmin sen näykkimisestä.....
kiipesimme taas pari tuntia ja asetuimme jälleen paikoilleen. Juotimme, syötimme ja tarhasimme hepat, ja itsekkin söimme.
Kun tuli vapaa ajan vuoro, käytimme siitä kolmesta tunnista, melkein kokonaaan yhden tunnin siihen, kun mietimme mitä tekisimme. No, ei onneksi miettiminen tuottanut turhaa tulosta. Ensin ajattelimme, jos kävelyttäisimme/syöttelisimme heppoja ilman satulaa, mutta ei se ollutkaan hyvä idea, sitten Piitu olisi halunnut uimaan, mutta järvi, olisi alempana, missä olimmekin jo uimassa, joten ei sekään, Sampan kanssa pelasimmme kaksi erää korttia, kunnes kyllästyimme siihenkin. Kysyimme Hennalta ja MIraltakin, että mitä tekisimme, No Hennahan keksi heti, että menkää siivoamaan. Siivosimme puoli tuntia ja sen jälkeen juttelimme, söimme ja pelasimme jotakin ihme leikkiä ulkona, joka oli Sampan keksimä. Piti jotakin ottaa kiinni ja mennä välistä ja jotain hassua. Olimme hetken hippaa ja Mira ja Henna kiusasivat toisiaan kokoajan
Sisarrakkaus, voittaa kaiken ja menee yli kivien ja kantojen <3
Menimme seuraavaksi laittamaan hepat yökuntoon. Siinä ei mennyt ihmeellisen kauaa. klo 23 oli määrätty nukkuma ajaksi, viimeistään, no Piitu ja minä nukahdimme jo puoli kymmenen, Samppa taas yhdentoista aikoihin.
HYVÄÄ YÖTÄ!!

Ps. Minulle käy että Henna ratsastaa Hanilla. Mutta hei! Kuinka monta näitä päiviä oikein on??

Jatkoa:
Olin sitonut Ponini, joka oli juuri saapunut uuteen hyvään kotiinsa, sen karsinaan. Saavuin nyt sen luo harjapakki kädessäni.
Aku katsahti suoloisesti minuun, kun menin sen karsinaan. Aku etsiskeli viimeisiä heinänkorsia karsinasta, kunnes kyllästyi ja alkoi temppuilemaan. Jouduin kiristämään sen narua jonkin verran, koska se yritti ensin hamuilla taskujani, ja sitten jo näykkiäkkin. Harjailin Akua rauhallisesti ja varmasti. Aku oli nyt hieman levottomampi, kuin silloin kun hoidin sitä vanhassa kodissaan, ilmeisesti se johtuu uusista kavereista ja ympäristöstä. Ei Aku mitään suuremmin sählännyt, mutta säikähti kerran, kun Ninni ja Molli ryntäsivät raollaan olevasta ovesta sisään toisiaan jahdaten. Olin juuri silloin Akun takana ja pelästyin, kun se tuuppasi minut nurin. Onneksi mitään ei käynyt. Menin käytävälle ja laitoin pölyharjan takaisin pakkiin. Suljin oven melkein kokonaan, etteivät koirat pääsisi sinne. Huutelin sitten tyttöset takaisin ulos.
Kun koirat juoksivat ulos, näin Miran tulevan tarhoilta riimu ja naru kädessään tallia kohti.
- Moikka! Huusin.
- Moi! Mira sanoi kun saapui luokseni.
- Tota aiotko tänään ratsastaa? kysyin
- Hmm.. ehkä juu.. Kuinka niin?
- Ajattelin vain, että jos haluaisit kaverin..
- Niin.. No katsotaan nyt saatan kyllä juoksuttaa Musaa... Aiotko ratsastaa Akulla? Mira kysyi
- En mä tänään vielä ratsasta, hoidan vaan ja ehkä taluttelen tai jotain vastaavaa.
- Niin... No jos juoksutan Musaa maneesissa, kun on niin tuulista, niin voithan sinä tulla taluttelemaan Akua toiseen päähän maneesia.
- Joo! Sopii. sano vain kellonaika niin tulen paikalle
- No sinähän olet innoissasi tota jos vaikka tossa kahen tunnin päästä. Eli joskus 1 aikaan... vähän ennen. Juoksutan vramaan jotakin tunnin verran. - Okei Nähdään!
Menin talliin ja Mira toi Limpun riimun karsinan koukkuun.
- Heippa! Sanoimme yhteen ääneen.
Harjasin seuraavaksi Akun toisella kovalla harjalla. Aku oli nyt rauhallisempi, kun ei ollut koiria häiritsemässä. Aku oli nyt jo suht rauhallinen hoitaa. Ajattelin että laitan pojalle suitset päähän, ettei sitten käy mitään. Orit kun kuitenkin Musa ja Aku ovat. Seuraavaksi putsasin kaviot. Aku nosti etukaviot aika kiltisti, mutta oikeaa takakaviota jouduin nostamaan moneen otteeseen, ennenkuin Aku vihdoin suostui pitämään koipeaan ylhäällä. Vasenkin takakavio nousi suht hyvin. harjasin nyt Akun vielä pehmeällä harjalla läpikotaisin, josta ori jo nautti. Se oli tyytyväinen ja seisoi kiltisti paikoillaan. Kun olin harjannut Akun vielä viimeisellä harjalla. Sitten suljin pakin ja karsinan oven. Lähdin satulahuoneeseen.
Vein pakin paikoilleen, ja otin satulahuoneesta suitset mukaani.
Kun saavuin takaisin Akun luo, avasin karsinan oven ja laitoin ohjat kaulalle. Otin riimun pois Akun päästä ja annoin sulle kuolaimet, joiden kanssa jouduin hetken taistelemaan, että Aku ne otti.
Sitten tarkistin että kaikki oli kunnossa, ja huomasin että karsina oli likainen. Päätin siivota sen myöhemmin. Laitoin Akulle vielä riimun suitsien päälle, koska tässä oli vielä n. tunti aikaa, ennenkuin sovimme Miran kanssa menevämme maneesiin. Menin toimistoon tutkimaan tuntilistoja.
Jatkuu.. Mahdollisimman pian!

Jatkoa.

Annoin Rikulle pitkät ohjat. Riku hörisi ja Pilona välillä vastaili pienin hörinöin.
Aloimme saapumaan kylälle päin, josta ajattelin lähteä loivalle ja vähäisesti liikennöidylle reitille, kunhan ensin olisin käynyt kaupassa. Riku alkoi ravaamaan kaupalle ilman käskyjäni.
- No Riku, pysähdytäänpäs, kehotin hevostani. Pilona köpötti perässä.
Riku ei kyllä tainnut tietää, mitä tarkoitti pysähtyminen.
- Nyt kakara stop! karjaisin hevoselle. Riku laittoi jarrut pohjaan. Olin liusua penkiltä alas... Onneksi Riku nykäisi itsensä muutaman raviaskeleen avuin eteenpäin märästä kohdasta. Samalla pääsin itsekin isuuduttua paremmin. Ajoin hevoseni kaupan kulmalle. Riku ymmärsi köpöttää pienin askelin, eikä loikkia kuin kenguru. Laitoin Pilonan ja Rikun kiinni.
Kävin kaupassa ostamassa salmiakkia, jälleen kerran.
Irrotin pollet. Riku oli kummallisen tulisen oloinen. Otin ohjia vähän. Riku syöksähti eteenpäin kauhealla voimalla lyöden hampaat lukkoon.
- Voihan vihanneksen vilaus! karjuin, kun ori viiletti pitkin kylää. Kokeilin pidättää vähän, huonoin tuloksin. Sahasin hevosen suuta voimakkaasti, mikä hidasti vähän vauhtia. Ajoin hevosen nopeasti ojaan. Riku hypähti veteen. Kärryt eivät sentäät tulleet mukana, vaikka lähellä oli. Pilona köpötti peräämme. Lopulta shetlanninponi laukkasi Rikun luokse. Kävelin kylmään veteen. Riku luimi ja uhkaili selkein elein. Otin kuitenkin ohjat. Silloin tapahtui, mitä en millään pystynyt sietämään hevoselta, edes omaltani. Riku nimittäin iski hampaansa paljaalle niskaani ja riepotteli isoin ottein. Pilona kuitenkin tuli luimien uhkaamaan orille. Ravuri päästi irti ja luimisti kerran Pilonalle, mutta alkoi mussuttamaan ruohoa.
Hieroin vähän aikaa niskojani. Siellä tuntui olevan aika komeat hampaat... Istuuduin kuitenkin kärryille ja ohjasin Rikun Suomen rajoille päin.
Riku tyytyi maistelemaan ruohoisaa kuolaintaan kävellen rennosti. Pilona mutusti myös ruohoa matkan varrella.
Käännyin takaisin vähän ajan päästä. Riku heitteli päätänsä jonkin aikaa, mutta jatkoi rauhallista talsimista. Joissain kohdissa muta oiken piti sellaista "Sllllts"-ääntä.
Saavuimme tallille ihan hyvissä ajoin. Sanni ratsasteli Hanin kanssa kentällä Jennyn ja Batmanin kanssa.
Parkkeerasin Rikun tallin eteen, jossa irroitin kärryt. Annoin Pilonan olla vapaana, mutta riimunnaru oli kuitenkin kiinni. Poni napsi ruohoa. Riku alkoi pelleilemään remmien kanssa. Ärähdin vähän, Riku lopetti ainakin vähäksi aikaa. Niskaa vihloi ja tykytti, mutta annoin tunteiden odottaa, hevoset ensin.
Talutin ihanat pollet oritalliin. Pilona meni oitis syömään, Rikun kiinnitin käytävälle. Otin silat pois. Riku haukotteli raukeasti, kuin rankan päivän jälkeen. Harjasin jalat ja katsoin kaviot. Riku ei jaksanut tehdä juuri mitään, vähän mulkoili ilkeästi välillä. Kävin riisumassa Pilonankin, katsoin kaviot ja harjasin ponin aika perusteellisesti, en kuitenkaan kiillottanut karvaa.
Otin Rikun talutettavaksi. Kävelytin hevosen pesupaikalle, jossa ori sai pienen hepulin, mutta narut ottivat vastaan jo ennen kuin hepuli sai vauhtia. Huuhtelin jalat ja vähän ryntäitä.
Ulkona alkoi satamaan.
- Kiitti, tätä mä just toivoinkin... takantani kuului. Käännyin hitaasti. Sehän oli Elli!
- Ai moi... Vähä mä säikähin.
- Sori. Mut Pilona on vähän karkuteillä...
- Ei kai? Missä?
- No tallissa se seilaa, ei antanut kiinni, vaikka houkuttelin porkkanalla.
- Hae vähän vettä ja hölskytä sitä karsinan ovella. Se juoksee silloin. Mut älä jää alle, sanoin vähän huvittuneena.
- Juups... Elli sanoi ja alkoi täyttämään vesiämpäriä. Pilona kuuli jo tuonkin äänen ja ravasi luoksemme, loikaten Rikun viereen suihkutettavaksi. Elli huuhteli Pilonan jalat.
Talutin orini karsinaan. Riku päätti olla herrasmies, tosin vähän pöyhkeä. Se käveli korkein ja hitain askelin pää korkealla ja häntä pöyhyten. Henna asteli talliin Limppu ja Lora mukanaan.
- Mikäs kukko meillekin on muuttanut, hän sanoi ja alkoi nauramaan. Samalla tajusin, miltä ori vaikutti.
- Aivan kukko, myönsin hymyä pidätellen. Elli talutti Pilonan Rikun naapurikarsinaan. Hevoset hörisivät toisilleen ja Riku rapsutti Pilonaa.
Kävin hakemassa muutamat hevoset sisälle.
Lähdin tekemään Rikun ja Pilonan ruokia. Pilona söi kamalan vähän ohjeen mukaan, mutta olihan se pieni, verrattuna Rikuun.
Kuskasin ruokia ja heiniä jonkin aikaa. Sade vain yltyi.
Istuuduimme Ellin ja Sannin kanssa heinien päälle syömään heiniä. Emme juuri jutelleet. Tallikissoja tuli luoksemme kerjäämään makkaraleipien makkaraa ja juustoa sekä kehräämään.
Vilkaisin kelloa. Se näytti jo puolta kahdeksaa. Ihmettelin ajankulua, mutta kävin viemässä hevosille vettä. Menimme Sannin ja Ellin kanssa satulahuoneeseen. Siellä oli kolme makuupussukkaa.
- Voisitkohan sä olla täällä tämän yön, Samppa? Meitä on kuitenkin jo Elli, Jenny ja minä... Sanni mietti.
-Joo, mä soitan iskälle, että tuo kamppeet.
Jatkuu.

Kamala olento jahtasi minua! Se oli kaatumassa päälleni, juoksin henkeni edestä!! Mutta kaaduin ja olento syöksi tulta päälleni!!! Nyt kuolen...
- IIK!! kiljaisin ja pomppasin istumaan. Hiki virtasi otsasta. Katselin hetken ympärilleni pimeässä huoneessa.
- Huh... huokaisin kun tajusin että kaikki oli vaan pahaa unta. Sen siitä sai kun yhdeksänvuotias katsoi hirviöleffaa ilta yhteentoista saakka. Katsoin kelloa; 05.30. Menin vessaan ja join hiukan vettä, pesin naamani ja kävin vessassa. Katsoin pinkkiä nallekuvioista pyjamaani ja huokaisin, sillä se oli hiestä märkä. Menin takaisin huoneeseeni ja laitoin valot päälle. Etsin kaapistani valkoisen topin jossa luki: My cousin went to London, and all I got was this lousy T-shirt! Serkkuni Louisa oli tuonut paidan minulle Lontoosta. Otin myös pinkit caprit, beiget ratsastushousut, valkoiset sukat ja mustan hevoshupparin. Päälleni puin caprit, t-paidan ja sukat. Laitoin oven kiinni, lukulampun päälle ja kattovalon pois. Nyt kello oli varttia yli kuusi. Otin hyllystä kirjan: "Amigo ponin salaisuus" ja heittäydyin sängylleni kirjan kanssa. Enää en nukkuisi, se oli varmaa. Luin kirjaa seitsemään saakka, kunnes olin varma että äiti ja isä olivat lähteneet töihin. En viitsinyt syödä aamupalaa. Pesin vain naaman ja hampaat, laitoin vaatteet päälle, tein eväät ja raapustin oveen lapun:
"Tallilla Batmania hoitamassa.
Terv. Jenny"

Sen jälkeen kipaisin pyörän satulaan ja poljin nopeasti tallille. Kävelin kuivaa maata pitkin talliin. Batman oli yksityis hevosten puolella pienessä karsinassa. Avasin oven ja halasin ponia. Se antoi kiltisti laittaa riimun päähän. Talutin sen käytävälle ja se hamusi taskujani. Sidoin ruunan kiinni ja kipaisin satulahuoneeseen hakemaan harjapakkia. Aloin harjata. Talvikarvaa irtosi vieläkin pörröisestö karvasta. Batman seisoi rauhallisesti paikallaan kun harjasin sen kyljet, mutta kun harjasin mahaa ja jalkoja niin se alkoi kuopia.
- Noh, älä viitsi, toruin poniani.
Putsasin vielä kaviot. Se meni hyvin. Sen jälkeen laitoin suitset päähän ja talutin Batmanin ulos. Mennään vain pieni lenkki ilman satulaa, ajattelin. Nousin tynnyrin päältä selkään ja ratsastin käyntiä aamun viileydessä maastoon. Batman oli pirteä, se asteli reippaasti ja varmasti. Päätin ratsastaa lammelle, sillä läheiselle metsälammelle oli vain 1½ kilometriä matkaa. Yhtäkkiä ohitsemme suhahti auto. Batman hätkähti mutta ei tehnyt mitään. Pian käännyin metsäpolulle, oikaisin ryhtini, keräsin ohjat ja kannustin Batmanin raviin. Se otti muutaman laukka-askeleen.
- Soo, Batman... rauhoittelin.
Pian se taas ravasi ja minä istuin onnellisena sen selässä ilman satulaa. Lammella pysähdyimme ja annoin Batmanin kahlata vähän matkaa. Se joi vähän ja palasi rannalle. Menimme takaisin eri reittiä. Ravasin niitylle ja annoin ohjaa. Batman nosti laukan ja se oli vaudikasta! Batman laukkasi iloisesti mutta ei pukittanut. Niitty loppui aivan liian pian ja hidastin käyntiin. Batman sai mennä rauhallista käyntiä tallille asti. Siellä harjasin sen, putsasin kaviot ja vein sen tarhaan. Pian olisi kotona ruoka, joten lähdin polkemaan kotia kohti. O

§Jatkoaaaaaa...§
Tuliln takaisin Rikun ja Pilonan luokse. Pilona hirnahteli, mutta uppoutui kuitenkin heinien kimppuun. Riku steppasi aivan huimasti ja hörisi jatkuvasti Pilonan suuntaan. Menin Pilonan karsinaan. Putsasin kaviot varovasti, tueten reilusti Pilonan tasapainoa.
Kaikki kaviot nousivat hyvin. Harjasin ponin nopeasti, unohtamatta mitään kohtaa. Vähän aristi mahan alta, mutta sieltä löytyi joku paukama. Riku hörisi edelleen ja koitti tunkea turpaansa karsinaan kaltereiden läpi. Härkärengas kilisi metallia vasten, mutta annoin hevosen mekastaa. Laitoin vielä pintelit Pilonalle. Siirryin Rikun luokse. Ori vain mekasti. Läimäytin heovsta hellästi kylkeen. Riku lopetti riehumisen, ainakin vähäksi aikaa. Harjasin hevosen nopeasti. Riku katseli minun touhujani pää korkealla, vähän kuin olisi pilkannut kaikkea, mitä tein. Tallikissa asteli talliin, en tiennyt sen nimeä. Riku jäi ihmettelemään pientä otusta, joka pesi turkkiaan tallin lattialla. Sain hoidettua Rikun ihan hyvin kissan ansiosta. Kavioissa tosin Riku vähän koitti potkia ja näykkiä, mutta muuten ihan hyvin. Kieputin ravipintelit paikoilleen. Kehuin Rikua tiuhaan tahtiin.
Aloin valjastamaan hevostani. Riku otti kuolaimet ja silat hyvin, eikä alkanut velmuilemaan. Kävin hakemassa kilpakärryn. Riku innostui aivan kamalasti, josta seurasi pystyyn hyppimisiä ja hirnahteluja. Pilona vähät välitti muusta kuin heinästä ja komeista naapureista, sillä Limppu oli naapurikarsinassa jonkin vähän pienemmän, ehkä 8 vuotiaan, hoidettavana.
Kiinnitin kärryt suuremmitta ongelmitta. Pidin hevosta vielä kiinni jonkin aikaa. Etsin pidemmän oloisen riimunnarun Pilonalle. Kiinnitin shetun kärryihin kiinni. Pilona oli rauhallinen, eikä välittänyt mekastavasta Orlovravuri-orista, joka oli sitä huomattavasti suurempi. Kissa oli lähtenyt pois jossain välissä. Riku rauhoittui. Irrotin riimun varovaisesti. Riku ymmärsi pysyä paikallaan, vaikka steppasi tiuhaan. Piitu tuli käymään tallissa. Kello näyttikin jo yli kaksitoista, eli koulu oli varmaan loppunut.
- Mä joudun mennä mummille, tää on mun vika päivä, ennen kuin tulen seuraavan kerran kesäkuussa, Piitu sanoi pala kurkussa. Pilona hirnui huolestuneena. Piitu tuli poninsa luokse. Pilona oli iloinen nähdessään omistajansa ja alkoi hörpöttämään huuliansa, kun Piitu rapsutti.
- No mä meen nyt, näkyillään, Piitu sanoi huojentuneena.
- Moikka... mutisin. Talutin Rikun ulos. Pilona seurasi kuin tottunut tekijä.
Istuuduin kärryille ulkona. Riku ravasi korkein, ei todella korkein askelin, mutta hidasta vauhtia, että Pilona pysyi mukana köpöttämällä. Laskin toisen jalkani alas tuelta, että ei tarvinnut ihan haarat auki olla. Riku heitteli kysyvästi päätänsä silakomplettia vastaan, mutta luovutti. Se alkoi kävelemään rauhallisesti, mitä en ikinä ollut nähnyt. Pilonakin pystyi kävelemään, mutta ravasi silloin tällöin ruohotupsulle, nyppästen sen nopeasti irti maasta.
§Jatkuu...§

Tulin tallille jossain 12 aikoihin. Oli todella ihana ja lämmin sää. Samppa tappeli Rikun satulan kanssa (ja Rikun), Sanni ja Elli laittoivat Hania ja Akua pihalla. Kävin hakemassa Pilonan tarhasta. Poni oli reippaalla tuulella. Talsin mutaisen pihan poikki kentän laidalle. Kiinnitin Pilonan löyhästi aitaan. Kävin hakemassa Pilonan suitset ja harjapakin, unohtamatta heinää. Annoin heinät ponille mutustettavaksi, jolloin harjasin ponin. Kaviot nousivat mallikkaasti. Selvitin harjan ja hännänkin, sillä halusin, että Pilona olisi vähän siistimpi, kuin tarhasta tullessa. Suitsitin Pilonan, eikä kuolaimet tuottaneet ollenkaan ongelmia. Otin riimun pois kaulalta. Pilona koitti syödä vielä kuolaimet suussa, mutta en antanut, vaikka olihan se aikamoinen taistelu, kun Pilona on paljon vahvempi...
Nousin Pilonan selkään. Poni vetäisi päänsä alas, kun kokosin ohjia. Olin miltei tippua, mutten tippunutkaan. Hahhahaa. Ohjasin Pilonan tallipihalle, jossa Samppa oli nousemassa Rikun selkään. Riku kuitenkin kiusasi tahallaan Samppaa juoksemalla pois alta, hyppäämällä tai näykkimällä takamuksesta. Sanni ja Elli olivat hevostensa selissä. Elli pidätti Akua aika paljon. Myös Jenny tuli oritallista Batmanin kanssa.
- Lähdetäänkö me kaikki maastoon? Elli ihmetteli. Kaikki nyökkäsivät. Samppa pääsi vihdoin hevosensa selkään.
- Me kyllä mennään Sampan kanssa parin tunnin lenkille, vaikka Riku onkin laiha. Mutta ajateltiin käydä morjenstaa Ritsophia, Sanni sanoi. - Voittehan tekin tulla, varsinkin Piitu, jos haluu.
- Joo, sanoin.
- Me taidetaan mennä Jennyn kanssa pienempi lenkki, Elli sanoi. Jenny nyökkäsi. Riku alkoi steppaamaan, hyppimään pystyyn ja potkimaan. Samppa oli kuin liimattu hevosen selkään. Hani pysyi paikallaan nätisti. Batmania hermostutti Rikun potkiminen. Pieni poni lähtikin ravaamaan. Jenny sai kuitenkin Batmanin hallintaan.
Lähdimme kohti Ritsophia Sampan ja Sannin kanssa. Riku ei millään tahtonut totella, joten Samppa karjui hevoselleen aika monesti. Juttelimme aika paljon niitä näitä, ei mitään tärkeitä. Pilona kulki yllätävän rauhallisesti, vaikka en edes keskittynyt koko poniin suuremmin elein, välillä vilkaisten.
Lähestyimme kylän lieppeitä. Aloimme ravaamaan. Pilonan ravi pompotti aika paljon, sillä poni vähän hutiloi, että pysyi mukana. Näimme matkalla joutsenia. Samppaa ei oikein kiinnostanut jäädä ihailemaan "jotain västäräkkejä, jotka kotkottavat kuin kanat". Ymmärsin kyllä, sillä siskoni ei oikein pitänyt linnuista, ainakaan, kun oli tarkoitus ehtiä valjastamaan Bella, kun oli tulossa joitain pieniä lapsia kärryilemään. Ravasimme aika pitkään, kunnes pääsimme kylän ns. keskustasta pois. Pilona olisi halunnut ravata, mutta takamukseni ei. Samppa sanoi menevänsä edeltä. Ja niinhän siinä kävi, Samppa kaahotti Rikun kanssa Sannin ja minun ohitse. Pian Samppa kiiti meitä vastaan.
- Siellä on poliiseja, joku mies oli kuollut! Samppa miltei huusi viittoen.
- Nyt kyllä juksaat meitä, sanoin. Sannikin oli samaa mieltä. Samppa näytti lävistettyä kieltään:
- Niin juksaan.
Heti tämän jälkeen hevonen ja ratsastaja olivat kadonneet vauhdikkaan ravin kera kukkulan toiselle puolelle. Aloimme ravuuttamaan ponejamme, tosin paljon, paljon rauhallisemmin, kuin Samppa. Tai Rikuhan sen vauhdin yleensä tuntui päättävän, Samppa vain, että minne mennään. Oli oikein mukava ratsastaa vähän puiden lomassa, suojassa auringolta. Sanni ja Hani etenivät aika rennosti. Hanin ohjat jopa hölkyivät vähän. Pidensin Pilonan ohjaa, että shettis saisi venyttää kaulaansa. Kaikki sujui hyvin, Pilona ei kiihdyttänyt tai pukittanut ym. vastaavaa. Pääsimme kukkulan päälle, josta näimme kun Samppa istui kyyryssä Rikun selässä Rikun ravatessa miltei henkensä edestä. Sampan kasvot näyttivät puoliksi halvaantuneilta. Ravasimme hitaasti sik sakkia mäkeä alas. Pilona ymmärsi mitä piti tehdä ja eteni aika nopeasti, mutta tarkasti. Hani vähän kompuroi, mutta muuten kaikki sujui ihan hyvin. Samppa sai jarrutettua hevostaan jonkin verran. Pian hän hyppäsi alas hevosen selästä, kävi makuulleen ruohikolle. Riku puhisi ja köhisi jonkin verran, hikeä sen sijaan ei näkynyt kamalasti.
- Mitä kävi? Sanni kysyi huolestuneena. - Äläkä huijaa nyt.
- Se mies Rilig, se koitti ampua meidät.
- Mitääää???!!! ihmettelimme.
- Ihan tosi? kysyin.
- Joo, se tähtäsi, mutta saatiin Rikun kans tarpeeks vauhtia. Ei mennä sinne, Samppa huohotti silmät ammollaan kohti pilvetöntä taivasta.
- No lähdetään ravaamaan tallille, kerrotaan Miralle ja Hennalle, Sanni sanoi jonkin ajan mietinnän jälkeen. Nyökkäsimme. Samppa nousi Rikun selkään. Ori oli aivan vauhko, hyppi ja loikki. Vähintäänkin yhtä jännittynyt kuin jousi. Ravasimme aika nopeaa vauhtia. Takantamme kuului jotain ääntä, mutta äänen aiheuttaja oli onneksi orava. Sanni säikähti niin, että oli pudota Hanin selästä. Okei, oli Sanni muutenkin aina silloin tällöin tippua, kun Hanin ravi ei ollut aivan parasta istua ilman satulaa, varsinkin kun oli itse jännittynyt. Lopulta menetimme hermot, joten annoimme hevosten laukata kylälle asti. Pilonalla oli yllättävän nopea, kun pysyimme Hanin perässä todella hyvin. Rikulle ei ollut mitään mahdollisuutta, ori ja omistaja aina viilettivät jossain kaukana. Kylällä hiljensimme ravin kautta käyntiin. Pidensimme ohjia jonkin verran. Pilona nautiskeli, samoin Hani. Samppaa ei näkynyt. Riku oli kai lyönyt hanskat tiskiin ja hampaat lukkoon. Rupattelimme vähän vaisusti Sannin kanssa.
Kokosimme ohjat kylän ns. keskustasta lähtiessä. Annoimme ponien ravata omaa tahtiansa. Pilona meni hiukan lujempaa, mutta Hani kiihdytti myöskin vähän silloin tällöin, että ei jäisi jälkeen liikoja matkoja. Nautin vauhdista, Sannin taas piti keskittyä aika lailla selässä pysymiseen. Kuitenkin joka askeleella Sannin taito varmistui ja Sanni pystyi edes vähän nauttimaan vauhdista.
Matkaa oli noin 200 metriä tallille, kun hidastimme ratsut käyntiin, pitkin ohjin. Hani venytteli ja näytti aivan kuin olisi ajatellut "Jumala, anna mun kaikki kestää." Pilona köpötti nopeaa tahtia kohti tallia, jossa odottivat kaurat. Jalkauduin vähän ennen tallia. Sanni ratsasti kuitenkin Ellin luo, joka oli saapunut aika samoilla hetkillä. Akulla oli vielä suitset, mutta satula oli jo laitettu hirrelle. Juoksin poni perässäni hakemaan Pilonan varusteet kentän laidalta, jossa Georgia työsti puomeja Chilin kanssa. Chili vikuroi niin paljon kuin saattoi, pukitellen, hyppien ja lopulta koittaen litistää Georgian jalan aitaa vasten, jolloin hänen oli aivan pakko tiputtautua alas. Lähdin kuitenkin tammatalliin pustaamaan Pilonaa. Ulkona oli todella lämmin, auringossa oli ainakin +20 astetta lämpöä. Päätin pestä Pilonan jalat, ryntäät, mahan ja selän, sillä se oli alkanut hikoamaan. Otin suitset pois. Tämän jälkeen talutin Pilonan pesukarsinaan, jossa poni alkoi aivan villiksi. Se hirnui ilosta, sillä tiesi varmaankin pääsevänsä pesulle, mitä poni rakasti, olihan se vesipeto! Huuhtelin Pilonan aika perusteellisesti letkulla, jonka jälkeen talutin ponin heinien kera aurinkoiseen tarhaukseen. Pilona alkoi piehtaroimaan kurassa. Aloin nauramaan, että "sinne meni pesut". Lähdin kuitenkin toimistoon. Mira, Henna, Elli, Jenny ja Samppa olivat juomassa mehua. Samppa ilmeisesti oli kertonut tapahtuneesta Hennalle, sillä Henna soitti puhelua, todennäköisesti 112, tai 911. Istuuduin siskoni viereen, joka irvisti minulle. Irvistin takaisin, jolloin Jennyltä purskahti mehut suusta ja kaikki aloimme käkättämään, myös Henna, joka koitti puhua asiallisesti puhelimeen. Lopulta koottua itsemme Henna sai lopetettua puhelun.
- Luulivat pilapuheluksi, Henna sanoi. - Mutta poliisit tulevat jututtamaan Samppaa, jonka jälkeen kai menevät Riligiäkin puhuttelemaan, jos saat puhutta heidät, Samppa.
- Joo, homma hanskassa... siskoni mutisi. - Mut mä meen ulos kellimään Rikun kanssa, vois mennä vaikka syöttämään vihreää... Niin joo, Mira.
- Niin? Mira kysyi vähän ihmeissään.
- Riku vaan laihtuu, vaikka mä oon lisänny sille prixiä ja kivennäisiä päivä päivältä enemmän. Iha ku sen massu vaan imis kaiken, mut mitää ei näy.
- Se pitää tutkia illemmalla, Mira sanoi kulmat kurtussa. Samassa poliisi-auto kaartoi pihaan. Samppa kaatui tuoliltaan ja aloimme kaikki nauramaan, Samppa koitti pidättää nauruansa parhaan mukaan. Heristi jopa isoa rumaa etusormeakin koko maailmalle, mutta kuitenkin meni juoksujalkaa poliisin puheille. Menin Sannin ja Ellin kanssa ruokkimaan hevosia. Jenny joutui lähtemään kotiin.
Poliisipuhuttelun jälkeen poliisit menivät jututtamaan Riligiä. He soittivat vielä, että Rilig sai sakot, jotka hän joutuu korvaamaan tallille ja Sampalle. Lopulta päivä päättyi ihan hyvin, lukuun ottamatta, että Chili oli entistäkin velmumpi, juoksi nimittäin Rikun kanssa kilpaa aitojen läpi.

Heräsin jälleen aikaisin. Olin aika innoissani, vaikka olin miltei hakannut herätyskelloni pirstaleiksi. Mutustin kuivaa rieskaa, sillä en jaksanut etsiä mitään muuta syömistä. Vaihdoin härkäkorun vähän isommaksi, sillä yöllä olin käyttänyt tappeja. Hekottelin itsekseni. Isä ja koirat olivat lähteneet aamulenkille, joten vetäisin pöksyt jalkaan, raveista ostetun paidankin pukaisin. Nappasin tallikengät jalkaan. Puin vielä hupparin, jonka jälkeen lähdin kohti tallia.
Matkalla huomasin hra Riligin. Laitoin hupun päähäni, ja kävelin naama maahan päin, ettei minun nro 3 vihamies huomaisi minun olevan minä. Eihän hra Rilig huomannut onneksi, joten talsin aika kevein mielin tallille loppumatkan.
Tallilla oritallista kuului huutoa ja kauheaa melua. Samassa oma hevoseni viiletti riimunnarun kanssa päin minua. Jouduin väistämään oria, sillä Rikulla ei ollut aikomustakaan hidastaa tai väistää. Karjuin hevoselleni. Hevoseni vain laukkasi pitkin tietä. "Varmaan kuuroksi tullut", mutisin. Samassa muistin, etten ollut ottanut omia lääkkeitäni. Kiipesin istumaan tarhan aidalle. Naputtelin puhelimellani viestin Piitulle.
"Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä. Tuo siis ne, oo kiltti."
Samassa puhelimestani kuului piippaus. Avasin viestin.
"Joo, huomasin, ne jäi pöydälle."
Vislasin muutamaan otteeseen, että hevoseni olisi tullut takaisin. Mitään ei kuitenkaan kuulunut vähään aikaan. Juuri kun hyppäsin aidalta maahan tieltä alkoi kuulumaan karjumista ja kavioiden kopsetta. Siristelin silmiäni ja näin kuin näinkin Rikun luimimassa isälleni, joka heilutteli käsiään koiralauman keskeltä. Menin ottamaan hevostani ns. niskasta kiinni. Tosin, nappasin härkärenkaasta ja viritin narun uudelleen. Talutin orin tämän omaan tarhaan. Menin oritalliin, josta käveli vihaisena Henna.
- Sai olla kyllä viimeinen temppu! Henna sanoi. Hennan kädet olivat nirhaumilla ja housuissa oli reikien alkuja polvien kohdalla.
- Riku on ny kyl jo tarhassa, kerkesin sanomaan juuri ennen kuin kuului räsähdys. - Ei taida olla enää.
Lähdin juoksujalkaa hakemaan hevoseni kiinni. Talutin Rikun oritalliin yhteen karsinoista. Riku koitti hyppiä päälle ja ei millään halunnut mennä karsinaan. Oven suulla Riku hyppi vain pystyyn narua vastaan. Läimäytin hevostani lautaselle, jolloinka hevoseni suorastaan syöksähti karsinaan. Suljin karsinan oven. Kävin hakemassa kottikärryn sekä talikon. Putsailin karsinoita jonkin aikaa. Mira tuli auttamaan. Hennakin tuli, mutta olimme juuri saaneet viimeiset karsinat putsattua. Menin putsaamaan Rikun karsinan, missä oli oripoika. Hevoseni luimi niin ilkeän näköisesti, että tietämättömät olisivat luikkineet jo puolen kilometrin päähän. Siivosin kuitenkin rauhassa karsinan, jolloin hevosenikin rauhoittui jo siedettävälle tasolle. Otin Rikua riimusta kiinni, avasin karsinan oven ja kävelin ripeästi hevoseni kanssa tarhoille. Riku koitti ryntäillä tammojen tarhoja kohti, mutta malttoi juuri ja juuri olla vikisemättä, kun näki Pilonan, joka hörisi kuin varsallensa. Tyrkkäsin hevoseni tarhaan, jonka jälkeen menin rapsuttelemaan Pilonaa. Pilona nautti. Mietin, että miten hevoset voivat olla niin erilaisia. Kuitenkin lopetin pohdiskelun Piitun juostessa tarhoille päin pilleripurkki kädessään.
- Heitä tänne! sanoin pikkusiskolleni, joka oli n. 20 metrin päässä. Piitu heitti purkin. Sain juuri ja juuri kopin, sillä alkoi jo tuntumaan selvästi, ettei ollut ottanut lääkkeitä. Pilona hörisi Piitullekin. Piitu kävi rapsuttamassa poniaan.
- Voitko liikuttaa Pilonan tänää?
- Joo, sanoin.
- Mut nyt. Nyt mun on mentävä kouluun, siskoni sanoi ja lähti juoksemaan autolle, jonka päättelin olevan isäpuoleni. "Siis nro 1 vihamiehen. Tai nro 2 vihamiehen, äidin... Lääkkeet!" ajattelin itsekseni. Avasin purkin ja kulautin pillerit ja napit kurkusta alas tottuneesti. Lähdin siivoamaan parakkia, sillä kaikki siellä olevat hevoset olivat jo tarhoissaan. Chilin karsinassa ei ollut kamalasti työtä, sillä ori ei muutenkaan ole ahmatti, saatika ruuan perään, niin kuin Aku. Tai Pilona. Kävin katsomassa, että oliko tammatallissa vielä mitään hommia. Bella, Emma ja Cola. Mira hyppelehti talliin Limppu perässään. Shettis-parkas joutui ravaamaan, mutta tekikin äkkipysähdyksen ja Mira rauhoitti vauhtiaan.
- Mennääs taluttaa ponei maastoon! Hennakin tulee, odottaa jo pihalla Prinssin kanssa. Olin iloinen. Suitsitin Bellan, jonka jälkeen otin tämän shetlannin ponin ja Colan talutettavaksi. Tosin, vein Colan tarhaan. Mira kävi viemässä Emman. Pihalle päästyämme Bella koitti lähtä rehulaan, mutta pärjäsin pienelle ja ihanalle ponille.
Lähdimme aika nopeasti matkaan. Georgia ajoi vastaan autolla, Henna laukkaili Prinssin kanssa pitkin ja poikin tietä. Oli oikein mukavaa. Kävimme kyläkaupalla, sillä Henna ja Mira tarvitsivat myöskin ruokaa. Ostin jälleen salmiakkia, isä ostaa ruuat, ainakin toivottavasti. Kun kaivoin kolikoita lääkepurkki tuli hilujen mukana. Henna ja Mira olivat monttu auki, mutta eivät sanoneet mitään. Maksoin ostokset. Ulkona alkoi kysymysten satelu.
- Mitä lääkkeitä sä otat? Mira kysyi irrottaessaan solmuhässäkkää, jonka oli väsännyt Limpun riimunnaruun.
- No mul on ad-hd ja leukemia, mut ku otan lääkkeet ni oon iha normaali. Aamulla unohtu ja Piitu kävi tuomassa ne, sanoin mahdollisiman s-e-l-k-e-ä-s-t-i. Mira ja Henna nyökkäsivät vähän kummallisina. Irrotin Bellan puusta, johon olin ponin sitonutkin. Henna nousi Prinssin selkään. Lähdimme takaisin. Jouduimme kulkemaan Riligien ohi, mutta onneksi ei ollut asukkaatkaan kotona. Käännyimme tienhaarasta kohti tallia, kun Henna kysyi:
- Mikä on sun oikea nimi?
- Ette usko, mutta se on Elizaveta. Oon venäläinen, puoliks. Ei tarvii kuitenkaa puhutella sillä nimellä, vaikka eihän siinä olekaan mitään pahaa, vastasin.
- Aa, selittääki aika paljon. Ihmettelin vähän, kun isäs tuli vastaan, ni puhu jotain ihan outoa, Henna sanoi. - Mutta tiedättekö mitä. Nyt ravataan!
Lähdimme juoksemaan Prinssin ja Hennan perässä. Bella ja Limppu laukkasivat, sillä Prinssi eteni vauhdikkaasti. Aloimme väsymään Miran kanssa. Henna onneksi hidasti vauhtia. Kävelimme aika rennosti loppumatkan tallille. Riku mekasti, mutta en kiinnittänyt huomiota. Kävin viemässä Bellan suoraan tarhaan, sillä shettis ei ollut hionnut lainkaan, vaikka olimmekin ravanneet aika pitkän pätkän. Riisuin ponilta suitset. Kävin hakemassa Rikun toisesta tarhasta ja vielä Pilonankin. "Rikulla ajan, Pilona köpöttää kärryn vieressä pidemmässä narussa..." suunnittelin. Talutin pikkuiset vekarat oritallin käytävälle, jossa laitoin Pilona karsinaan ja Rikun kiinni käytävälle karsinan viereen. Lähdin hakemaan varusteita.
(jatkuu)

(Jatkoa vielä edellisestä.)
--------
Tullessani kotiin koirat tervehtivät iloisesti. Isä rouskutteli välipalaksi hapankorppua. Istuuduin pyödän ääreen.
- No mitä? kysyin vähän sekavin tuntein.
- Siitä Pilonasta. Voit ottaa Pilonan ylläpitoon pariks kuukaudeks, katotaan sitten kuukausia kerrallaan lisää sopimusta.
- Okei, sanoin. Juttelin isän kanssa jonkin aikaa. Syötyäni tomaattikeiton jämät köllähdin ruokaunille vanhalle sohvalle.
Jonkin ajan kuluttua kuitenkin hypähdin seisomaan. - Erevest!
Lähdin ulos. Koirat ulisivat perääni. Nappasin Veeran mukaan. Koiravanhus oli tyytyväinen. Kävelin rauhassa tallille. Naputtelin Hennalle viestin.
"Pääsen tulemaan, matkalla ollaan. Ja kerron sitten tästä asiasta toimistossa illemmalla, kunhan Piitu tulee takaisin."
Miltei heti puhelimeni piippasi.
"Oukidouki."
Sujautin puhelimen taskuun. Hölköttelin koiran kanssa tallipihan luo. Veera kirmasi ohitseni tervehtimään muita koiria tarhan luokse. Koittihan se kissan kanssakin ystävyyttä solmia, mutta ei kissa oikein pitänyt ajatuksesta, sähisi vain. Menin Rikun tarhan luokse. Hämmästykseni ori nukkui rauhassa kyljellään lumihangessa. Puikkelehdin aidan läpi hevoseni luo. Istuuduin lumihankeen. Riku heräsi, kavahti hieman, mutta antoi päänsä syliini. Silittelin ihan ikioman hevosen ruipeloa päätä. Sonnirengas oli todella kylmä, kun kokeilin tätä kyseistä härpäkettä. Riku vain nautiskeli. Jonkin ajan kuluttua huomasin auringon alkaneen laskea. Menin Pilonan tarhan luokse. Pienemmän kokoinen ratsu ravasi aika virkeänä luokseni. Silitin pientä ponia. Tallustin tammatalliin siivoamaan siivoamattomia karsinoita. Puuhaa siinäkin oli, sillä vain Pyryn, Bennyn, Nitan ja Fantan karsinat olivat puhtaita uusine puruineen. Aluksi nappasin kikkareet kottareihin, jonka jälkeen kävin hakemassa lisää kuiviketta, sillä edelliset olivat aika kuluneita osittain. Pian Henna tuli Bellan kanssa. Bella oli niin suloinen! Se kipitti Hennan vieressä. Samassa huomasin putsaavani kyseisen shettiksen karsinaa. Lisäsin vielä puruja. Henna otti Bellan loimen pois.
- Haluutko hakea vaikka tuon Limpun, niin mennään taluttamaan näitä maastoon, ettei aivan työttöminä ole? Henna kysyi. - Toki voit ottaa Bellan, jos haluat.
- Joo, ilahduin. -Odotas sekunttiset ni lähdetään. Menin Limpun tarhan luo. Ori tallusti tylsistyneesti portille. Kliksautin lukon kiinni ja talutin shettiksen tammatallin ulkopuolelle. Henna talutti Bellan tallista. Limpulla ei ollut loimea, joten pääsimme lähtemään nopeasti.
- Odottakaa! kuului takantamme. Hani, Sanni ja Piitu tulivat luoksemme. Lähdimme kaikkine ponien kanssa kylälle päin. Vaihdoimme Hennan kanssa poneja. Limppukin kulki nätisti Bellan luona, vaikka Bella vähän koittikin lirkutella. Hani tuli perässä. Juttelimme vähän niitä näitä. Bella tökki taskujani, jolloin oli ihan pakko nauraa. Piitulla oli kypärä päässä, joten Piitu puntattiin Limpun selkään. Limppu oli kiltisti, vaikka vähän kuitenkin kompuroi. Piitu ja Sanni hihittivät koko ajan. Menimme lyhyen lenkin, sillä emme päässyt edes kylälle, kun minulle ja Sannille tuli pissahätä. Käännyimme takaisin. Ravuutimme poneja aika pitkän matkaa, kunnes kaikilta taluttajilta loppui kunto. Tallipiha tuli esiin puiden lomasta. Piitukin tuli Limpun selästä alas. Saavuttuamme tallille oli jo aika hämärää. Sanni joutui lähtemään, samoin Piitu. Jäin auttamaan oritallin asukkaiden kanssa. Päätimme myös jättää Rikun oritalliin yöksi isoinpaan nurkkakarsinaan, jotta ori vähän saisi seuraa yöllä. Annoin mm. Prinssille, Limpulle, Akulle, Fifolle, Aksulle ja Fixille väkirehut ja heinät sun muut vedet. Oritallin jälkeen hoidimme parakin ja tammatallin. Pihatossa ei ollut asukkaita, joten se ei tuottanut työtä. Pian marssimme toimistoon.
- Noniin, kyllähän se Samppakin saadaan juttusille, Mira sanoi. - Ai Pilona sinulle ylläpitoon? Katsotaas, katsotaas. Jos ensin vaikka hoidat sitä, vaikka pari päivää, niin kerkeän jutella Piitun vanhempien kanssa?
- Okee, sanoin. Haukottelin heti perään.
- Mutta nyt mennnään nukkumaan, sanoin tokkuraisena. Mira ja Henna nyökkäsivät. Vilkutin lähtiessäni. Taivas oli pilvetön ja tähdet tuikkivat ihanasti. Etsin juosimiehen ja Yksisarvisen kuviohässäkästä, unohtamatta Otavaa ja Pohjantähteä. Lähdin kotiin.

Olen todella todella pahoillani, kun en ole pitkään aikaan hoitanut! Ja sitäpaitsi en ole edes kirjoittanut vaelluksen toista, saatika sitten kolmatta päivää! On ollut hieman kiire, mutta toivottavsti ette pahastu. Toivottavsti en ymmärtänyt ihan väärin tuota ohjelmaa, kun tuossa luki että niillä hevosilla joilta tallilta lähti, eli siis Haniko? No, jokatapauksessa kirjoitin nyt niin. Toivottavsti meni oikein. Mutta tässä tämä vaelluksen II päivä:

Heräsin kimeään herätyskellon ääneen.
- Ärsh! Kenen se on!! Samppa kysyi unisena.
- Minun! kaikki ylös! Mira huudahti.
- Samppa pongahti virkeänä kuin peipponen ja istati kivelle.
- Miten olet noin virkeä, kun äsken olit vielä uninen? Kysyin haukoitellen.
- Nooh.. Olen tottunut heräämään aikaisin.
- Nousin ylös ja menin vaihtamaan ratsastusvaatteet. hevosetkin olivat heräilleet.
menimme antamaan kukin ratsuillemme, ja toki muillekkin aamuheinät.
Kanniskelin Nitalle aamuheiniä, joita se höristen odotteli.
Se alkoi heti ahmia heiniään ja näytti tyytyväiseltä.
Myös Hani oli tyytyväinen saadessaan viimeisten joukossa heinänsä.
Menimme aamupalalle, jota Mira oli ehtinyt tehdä.
Söin leivän ja jogurtin, koska käskettiin syödä maha täyteen.
En silti syönyt liikaa, jotta Hani jaksaisi kantaa minut
Syötyämme, pakkasimme kamamme reppuihin, sekä osan autoon. Sitten siivosimme vielä ympäristön ja muutenkin siivosimme.
Kun kaikki oli puhdasta oli kello jo 11.
Pelasimme sampan kanssa korttia, jotka olin vaihgossa ottanut mukaan.
Piitu kirjoitti kirjettä.
Kun kello oli 11.45 aloimme varustamaan hevosia.
Hani oli pitkästä aikaa taas todella kiltti!
Kun varustaminen oli onnistunut.
Kapusin Hanin selkään.
- Noniin! Lähdetäänpäs sitten kiipeämään. Henna mene sinä perästä niin minä menen edeltä! Mira huikkasi
- Selvä! Henna vastasi ja nousi ratsunsa selkään pompahtaen.
Lähdimme kapuamaan vuorta.
Hani oli todella reipas ja hieman jännittynyt.Kun aloitimme siksak nousun, Hani oli ihan sekaisin, mutta rauhoittui pitkän ajan päästä. Yritin vain olla rauhallinen ja rento, jotta Hanikin rauhoittuisi. Kun pidimme taas taukoa, juttelimme Piitun kanssa Pilonasta. Juotimme hepat ja kokoonnuimme juttelemaan.
Sitten olikin aika vaihtaa heppoja. Minä sain Aksun, joka oli todella kiltti!
Kun laskeuduimme selästä ja talutimme heppoja ylemmän, Aksu astui varpailleni, mutta turvakärkieni ansiosta, minua ei sattunut, ja se oli puhdas vahinko.
Seuraavan pysähdyksen aikana, paikalle tuli kolme sutta, aika vanhan näköisiä.
Ne vain kävelivät katsellen meitä, ohitsemme.
- Olipas tuo ensimmäinen iso! Samppa hämmästeli
- Nuo ovat kilttejä ja rauhallisia. Henna kertoi.
- Ei mitään hätää Piitu! Mira rauhoitteli pelästynytttä Piitua.
Minäkin säikähdin todella, kun Susi käveli metrin päästä minusta. Hui!
Riisuimme hevosila varusteet ja annoimme niille heinät ja vettä.
Sitten pystytimme Piitun kanssa yhteisvoimin toisen teltan, jossa minä Piitu ja Samppa nukuimme.
Henna kasasi Sampan kanssa toisen teltan ja Mira tarkasti, että hevosilla oli kaikki hyvin.
Sitten tuli moinen yllätys.
- Hei! Laittakaa uikkarit päälle! Mennään uimaan! Mira huusi.
- Jee! Miltei kiljuimme yhteen ääneen.
Menimme telttaan vaihtamaan uikkareita.
Koska olin joutunut ottamaan pikkusiskoni pyyhkeen, jossa oli Nallepuh, minua hieman nolotti, kunnes tajusin että Piitulla oli Hello Kitty- ja Sampalla Nemo pyyhe!
- Hehehehihihahah! nauroimme.
- Jouduin ottamaan pikkusiskoni pyyhkeen! Sanoin
- Meillä ei ollut kuin tuo Nemo ja tämä, sekä sitten joitain ihan pieniä tai rikkinäisiä, ja samppa vei nemon joten otin tämän. Piitu kertoi.
- Ei sillä ole mitään väliä!
Miralla ja Hennalla oli sentään valko-vihreä raidalliset pyyhkeet.
- KIvat pyyhkeet! Henna sanoi ja huitoi kärpäsiä pois hiuksistaan.
- Ärsh! Ei kukaan katso, onko sun hiuksissa kärpäsii vai ei! Mira sanoi
- Ihan sama! Henna sanoi ja heitti pyyhkeensä puun oksalle.
- Kuka vika vedessä! Mira huusi ja juoksi henna ohi.
Mekin riisuimme pyyhkeet hartioiltamme ja laskimme ne kivelle.
Henna juoksi Miran perään ja Saavutti siskoaan.
Kun Mira oli ehtinyt rannan reunalle, Henna oli parin metrin päässä. He molemmat tekivät äkkipysähdyksen ennen vettä ja seisahtuivat.
- Onko se kylmää!? Samppa kysyi
- Eei. Hmm... Tässä on mittari 18astetta.
- Sehän on lämmintä!! Piitu kiljui ja juoksi veteen. n. 10 metrin päässä rannasta, vedessä oli suuri ja leveä kivi, jonne Henna ja Mira uivat.
Kun Mira seisoi kiven reunalla, Henna tuuppasi siskonsa veteen, mutta Mira takertui Hennan käteen ja he molemmat molskahtivat veteen.
- Heheheh! Nauroimme siskoksille.
- Vitsi! Ei onnistunu! Henna kirosi.
- NOh... mä tunnen sut siskoseni;D
Mira kertoi.
Kun olimme saaneet tarpeeksi uitua, otimme pyyhkeemme ja menimme katokseen vaihtamaan yövaatteet.
Menimme vielä antamaan hepoille iltaheinät ja kaurat, sekä vettä yöksi.
Sitten juoksimme kilpaa telttaan.
Jäin viimeiseksi, koska Piitu sai etumatkaa ja Samppa on minua nopeampi.
Kävimme vielä iltapalalla ja sanomassa Miralle ja Hennalle, sekä hevosillemme hyvää yötä.
Sitten menimme "nukkumaan" oikeasti valvoimme todella pitkään ja kävimme 1 den aikaan tallissa

Tässä tämä sitten.

Jatkoa
------
Piitu juoksi talliin juuri kuin olin haukkaamassa omenaa. Riku kurkotti samaan aikaan ottamaan omenaa karsinastaan. Annoin omenan pollelleni.
- Tuu äkkiä! Piitu miltei huusi.
- Joo. Odotas, odotas... mutisin. Kävelin rauhassa pikkusiskoni luokse ja kysyin vähän huvittuneena:
- Kuka mitä häh?
- Tuu ny, Piitu kiskoi minua tallista.
- Moikka Riku, sanoin ja heilautin kättäni hevosen suuntaan. Hevonen alkoi potkimaan karsinan seiniä ja hirnui muutaman kerran. Hyräilin muutamia kappaleita matkallamme tammatalliin. Pilona oli käytävällä toiselta puolelta kiinni. Pilonan vieressä seisoi... Äi... Äiti ja isäpuoli?! Aloin kiehua vihasta. Pilona huomasi tämän ja hermostui. Menin tumman ja ihanan shetlanninponin luokse.
- No mitä? kysyin äidiltäni.
- Odotas, minä selitän, Piitu sanoi tyrkäten samalla oman isänsä sivuun, joka on minulle isäpuoli.
- Mä en enää pysty huolehtimaan Pilonasta. Ni voitko sä ottaa tän ilma mitää maksuja vastaa?
- No... mites tän nyt sanois, mutisin. - Ette haluu siitä mitään hintaa, iha ilmatteeksko?
- Nii, Piitu sanoi.
- No mä voisin miettii ja soittaa iskälle, mä voin kyl huolehtii siitä, ku ei oo kouluukaa... Mä soitan Piitulle huomenna, päätin. Kaikki kolme nyökkäsivät.
Äiti ja isäpuoli lähtivät tallista toimistoon neuvottelemaan Hennan ja Miran kanssa. Aloimme loimittamaan Pilonaa.
- Miks sä haluut tän mulle, etkä myy tänne tuntikäyttöö? kysyin vihdoin Piitulta saadessani vatsaremmit kiinni.
- Mä luotan suhu enemmä, Piitu sanoi. Nyökkäsin. Piitu nousi Pilonan selkään.
- Tuleehan mun tätä ikävä, mut kyl mä tänne voin viikoloppusi tulla ja kaikkee.
- Nii. Mut kunha nyt oot sen kanssa, sanoin. Lähdimme tallista. Piitu oli Pilonan selässä. Talutin ponia päitsistä. Päästessämme tarhoille Piitu alkoi itkeä.
- Ei se nyt teuraaks oo menossa, lohdutin pikkusiskoani. Tiesin valinneeni tökeröt sanat, mutta Piitu ei onneksi pahastunut. Ellikin tuli Sannin kanssa riimunnaru kaulassa toimistolta Sannin kanssa.
- Me kuultiin, mite teille kävi Pilonan kanssa. Inhottavaa, ei kavereiden pitäs muuttaa, Elli sanoi allapäin. Lähdimme yhdissä mielin parakkiin, jossa ei ollut ketään muita, ei edes hevosia. Jenny tuli Batmanin kanssa luoksemme vähän ajan kuluttua. Batman käyttäytyi aika kiltisti, mitä nyt kuopi ja sen sellaista. Batman autettiin karsinaan. Istuimme heinäpaalien päälle.
-Mitä siis Pilonalle tehdään? Jenny kysyi.
- No, se jää tänne, jos Samppa saa ottaa sen rahakukkaron puolesta, Elli sanoi. Nyökkäsin Piitun kanssa. - Mut hei, mun pitää mennä hakee Aku, moikka vähäks aikaa.
- Moimoi, vastasimme yhteen ääneen.
- Mitäköhän muuten Rilig tuumas, kun karautin Rikulla karkuun, aloin hihittämään. Myös muut alkoivat hymyilemään. Lopulta nauroimme vatsamme kipeiksi.
- No mä meen hoitaa Rikun, sanoin muille parakissa olijoille. Lähdin ripeästi oritalliin.
Oritallissa Riku oli käynyt nukkumaan, mutta havahtui heti avatessani karsinan oven. Nappasin orin riimusta kiinni. Pollukka heitteli päätänsä, mutta rauhoittui miltei heti. Talutin hevoseni Pilonan viereiseen tarhaan. Riku alkoi pomppimaan nähdessään kaverin. Päästin hevoseni irti, sillä polle tyrkki porttia auki niin tohkeissaan, ettei huomannut mitään. Portin auettua Riku syöksähti häntä korkealla tarhaan. Pilona hirnui söpösti Rikulle, ja Riku vastasi. Pian kaksi toverusta hieroivat toisiaan, vaikka aita olikin vähän tiellä. Jäin vähäksi aikaa katsomaan hevosten hellimistä, mutta havahduin, kun puhelimeni värähti housun taskussa. Katsoin viestin. Se oli isältä.
"Tule nopeasti kotiin, on poniasiaa."
Vastasin siihen.
"Joo, n. 15min."
Laitoin salvan tiukasti kiinni, ettei hevoseni vahingossakaan saisi porttia auki.
- On pohjantähden alla tää koti mulla mainen, mä elämästä laulan, sillä oonhan suomalainen. Mä rakkaudesta laulan, on siinä mies ja nainen Pohjantähden alla, elää suomalainen... hyräilin. Lähdin toimistoon. Henna ja Mira hörppivät kuumaa kaakaota.
- Hei tota, mä en oo ihan varma pääsenkö tulee tänää viel tallille, iskäl o jotai poniasiaa, ni voiks sä Henna vaikka antaa Rikulle iltaprixit?
- Joo, mikä ettei. Ilmota, jos pääset, Henna vastasi ja hymyili.
- Kiitos, sanoin. - Moikka.
Lähdin kävelemään kotiin.
(Jatkuu vielä

Jatkoa edellisestä hoitotarinasta
--------
Paukutin jaloillani vähäsen Rikuun lisää vauhtia. Rikun suusta lensi kamalasti vaahtoa. Nojauduin aivan liian eteen ilman jalustimien tukea. Jalustimet irtosivat, mutta niiden noukkiminen takaisin ei tuottanut minulle ollenkaan ongelmia. Riku piti vauhtia liian hitaana ja alkoi laukkaamaan. Annoin hevosen kaasuttaa kunnolla.
Kilometrin jälkeen uskalsin hidastaa vauhtia. Riku ei olisi halunnut ja löi hampaat lukkoon. Siitä seurasi vielä pukkisarja ja omituinen syöksähdys ojaan. Hra Rilig ei ilmeisesti ollut seurannut meitä, joten ohjasin hevoseni ojasta pois. Riku hyppelehti tiellä. Annoin pitkät ohjat ja painoin vähän hevosen kylkiä. Riku alkoi ravailemaan rennosti. Pysyin kevennyksessä mukana. En nostanut vauhtia ollenkaan tai tehnyt muuta, mutta hevoseni venytti hieman askeliaan. Päätin asian antaa olla, sillä ei minua ollenkaan huvittaisi olla Riligin kanssa tekemisissä. Riku venytti itsensä oikein komeaksi.
Saavuimme tallin pihapiiriin edelleen ravissa. Ohjasin hevosen maneesille. Riku vain pyöritteli korviaan ja hirnui samaan aikaan. Maneesin luokse päästyämme avasin oven Rikun selästä. Kaikki sujui hyvin. Maneesissa oli toisiakin treenaajia. Nimittäin Piitu ja Pilona. Pilona oli irtohypytettävänä. Se pomppi esteiden ylitse helposti. Pysyttelin Rikun kanssa pois esteiden luonta toisella puolella koko maneesia. Ravailin pitkillä ohjilla vielä vähän aikaa. Piitu huusi:
-Hyppää Rikun kanssa nää esteet!
-Joo, odotas, sanoin takaisin. Nostin laukan ja kokosin ohjat. Tiesin, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pidättää hevostani. Esteet olivat miltei maan tasalle, ehkä jotain 30cm luokkaa. Ohjasin Ukkeliinin esteille. Poika ponnisti jo todella kaukaa. Hyppy sujui reiluilla ilmavaroilla. Seuraavasta esteestä Riku vain juoksi läpi. Viimeisellä hevoseni hyppäsi langan ylitse, vaikka este oli aivan edessä. Tipahdin suoraan esteen päälle. Kirosin vähän aikaa. Riku vain jolkotti Pilonan kanssa pitkin maneesia. Kävin ottamassa hevoseni kiinni. Piitukin kävi hakemassa Pilonan. Ratsastin uudestaan tämän radan, tällä kertaa puhtaasti sekä rauhallisesti.
- Mä muuten ratsastan Pilonalla lopputunnista maastossa, Piitu sanoi. Nyökkäsin, mutta muutin mieleni.
- Rilig ei oo mielissään hevosista, varsinkaa tänää. Jää tänne, pliis? anoin.
- Okei. Mut meen sitte jotai pohkeenväistöö ja muuta, hän lisäsi. Nyökkäsin. Päätin irtohypyttää vuorostaan Rikua. Kävin nostamassa esteet reilun kokoisiksi. Niistä tuli lopulta jotain Rikun sään korkuisia, vähän pienempiä rykelmissä ja isompia harvakseltaan. Löysäsin satulavyötä jonkin verran. Juttelin Piitun kanssa. Piitu oli laittanut ohjat paikoilleen, mutta ratsasti ilman satulaa. Se näytti hauskalle. Piitu nimittäin huojui ja pomppi kuin mikäkin Pilonan ottaessa pari raviaskelta sinne tänne. Otin satulan kokonaan pois. Riku sekosi aivan tolkuttomasti. Hyppäsin ratsuni selkään. Riku alkoi ravaamaan. Silloin oli Piitun vuoro nauraa, sillä jouduin kietomaan käteni usein hevoseni kaulan ympäri, etten tippuisi. Onnistuin pysymään selässä. Rikukin rauhoittui. Suoristin itseni. Ratsastin kohti matalinta esterykelmää. Riku ponnisti oikein hyvin. Pysyin koko ajan selässä, muutamaa horjumista lukuun ottamatta olin kuin liimattu. Otin pienen käynnissä rentoutumisen. Riku oli korvat hörössä, vaikka olikin aivan väsynyt. Hyppäsin alas. Riku vähän ihmetteli. Irrotin ohjat nopeasti. Otin suitsista kiinni, talutin hevoseni hyppyradan eteen ja päästin tämän irti. Riku vain jäi seisomaan paikalleen, mutta säntäsi kuitenkin esteille. Katsoin vähän kauhistuneena, mutta Riku selvitti joka esteen puhtaasti, vaikka ne olivatkin todella isoja. Esteiden jälkeen Riku alkoi haastamaan Pilonan kanssa pienä nujakkaa, mutta sain orini ajoissa kiinni ilman vahinkoja. Kaikki siis sujui varsin hyvin. Hypytin oriani vielä muutaman kerran. Piitu lähti jo tuolloin pois. Annoin Rikun kävellä rauhassa, kun purin esteet. Esteiden purkamisessa kestikin parikymmentä minuuttia, sillä Piitu oli kasannut muureja, aitoja ja kaiken laisia muita härpätyksiä. Lopulta sain siivottua. Kävin hakemassa Rikun kiinni. Laitoin ohjat kuolaimiin ja laitoin satulan selkään, ilman että mikään remmi olisi ollut kiinni. Talutin polleni talliin. vilkaisin kelloa. Se näytti jo 11.51.
Otin suitset ja pintelit pois. Riku pärisytteli huuliaan. Vein hevosen karsinaan. Harjasin orini huolellisesti ja pitkään steppaamisesta, pystyyn hyppimisistä ja potkiskeluista huolimatta. Lopulta molemmat olimme tyytyväisiä. Loimitin vielä ratsuni. Kävin hakemassa vettä ja heinää. Annoin hakemani tarpeet hevoselleni. Istahdin syömään karsinan viereen eväitäni.
(Jatkuu...)

Menin eräänä päivänä tallille toivomalleni estetunnille. Menisin sen Batmanilla, ja vaikka se olikin aika villi niin se kyllä osasi hypätä. Aamu oli aurinkoinen ja viileä, kun kävelin tallille johtavaa tietä pitkin. Maassa oli enää muutama sentti lunta. Tallille saapuessani näin pienen shetlanninponini tarhassa - yltäpäältä mudassa!! Huokaisin ja hain riimun tallista. Batman alkoi pukitella minut nähdessään ja ravasi kauemmas.
- Tulepas pikkuinen! huusin.
Batman ravasi kokoajan kauemmas ja minä olin hiestä märkä. Lopulta lähestyin sitä rauhallisesti riimunnaru selkäni takana ja silloin se antoi kiinni. Talutin sen talliin ja sidoin sen riimusta kiinni käytävälle.
- Hei! Sinulla on kova kuuraaminen edessä... kuulin Hennan sanovan.
- Joo. Et sä viittis tuoda Batmanin harjaämpäriä? kysyin katsomatta taakseni.
- Voinhan minä, Henna sanoi ja katosi satulahuoneeseen.
Pian hän toi turkoosin ämpärin, jossa luki Batman. Se oli täynnä ponin kuvia. Mudan irti saaminen karvasta oli jo tarpeeksi vaikeaa, mutta lisäongelmia toi se että se oli tänään äksyllä tuulella. Kun harjasin sitä, se yritti kokoajan potkia ja purra. Kun satuloin sen, se pullisteli ja näykki.
- Toivoton poni, huokaisin kun olin saanut suitset sen päähän ja katsoin sen karsinaan, jossa se luimi. Sitten talutin sen maneesiin. Se kulki sivuttain ja kun olin nousemassa selkään, se pyöri eikä halunnut olla paikallaan yhtä vaivaista sekuntia. Lopulta Hennan täytyi tulla pitämään siitä kiinni. Samalla kun kävelin kaviouralla, katselin miten Henna laittoi maneesin keskelle viisi puomia ja niiden taakse 30cm korkean kesäesteen.
- Nyt voit ravata! hän huusi.
Annoin Batmanille pohkeita ensin varovaisemmin, mutta kun se vain käänsi korviaan, yritin kovemmin. Kiitokseksi sain muutaman ärhäkän pukin. Tällä kertaa pysyin mukana, mutta kun Batman nousi pystyyn, valuin toiselle sivulle ja olin vähällä pudota. Kun olin päässyt takaisin ylös, Henna toi minulle raipan. Sitten shettis lähti heti raviin. Raviin, joka muuttui kokoajan vain nopeammaksi ja nopeammaksi ja päättyi äkkipysäykseen maneesin seinän viereen. Lensin satulassa eteenpäin, mutta en pudonnut. Käänsin Batmanin päättäväisesti takaisin uralle ja annoin pohkeita. Kun se ei totellut, napautin sitä raipalla puhkeen taakse. Batman hypähti eteenpäin ja minulta oli päästä ohjat kädestä. Painoni siirtyi liikaa taakse, ja siitäkös Batman hermostui. Se heitti pukin ja minä valuin eteenpäin. Kun se huomasi olevansa irti, se lähti laskettamaan erittäin reipasta laukkaa ja teki taas pysäyksen. Sitten se alkoi tempoa sinne tänne. En voinut mitään tempovalle ponilleni. Pian se kuitenkin rauhoittui. Hennan käskystä ajoin sen napakasti ravissa kohti puomeja. Ne se selvitti pitkin harppauksin ja esteestä se leiskautti hienosti yli.
- Hyvä! Oikein hyvä! Henna huusi.
Hän käski vaihtaa suuntaa ja hypätä toiseen suuntaan. Batman alkoi kuumua, mutta ei hutiloinut. Se selvisi taas hienosti. Sen jälkeen siirryin hetkeksi käyntiin ja Henna teki toisenkin esteen ja nosti molemmat 45cm korkeiksi. Batman alkoi vetää yhä kovemmin kohti estettä. Sain käyttää kaiken taitoni, että sain sen pysymään rauhallisessa laukassa ja että itse pysyin mukana hypyssä.
- Okei. Tule uudestaan ja myötää vasta hiukan ennen estettä! Henna huudahti.
Tein työtä käskettyä ja Batman leiskautti tällä kertaa upeasti yli, minäkin pysyin mukana. Henna nosti esteet 50cm korkeiksi ja sain hypätä lyhyttä rataa lyhyessä, kootussa laukassa. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Batman meni muutaman esteen kootusti, mutta ryöstäytyi välillä kummallisiin syöksyihin. Hyvä että sain sen pysähtymään radan jälkeen. Menin taas hetken käyntiä. Katselin puuskuttavaa poniani, jonka kirjava harja heilahteli edessäni. Lopuksi hyppäsin 60 senttistä pystyä. Laukkasin ensin yhden voltin ja suunnistin sen jälkeen kohti estettä. Batman meni tällä kertaa hyvässä, reippaassa ja ryhdikkäässä laukassa. Se ponnisti sopivan matkan päästä ja lensi esteen yli. Sitten se laukkasi häntä pyörien kauemmas.
- Very Good!! Henna kiljaisi ihastuneena.
Hymyilin ja annoin Batmanin mennä käyntiä pitkin ohjin. Tällä kertaa en sentään tippunut! Lopputunti sujuikin sitten onnellisissa merkeissä!! :b B)

Herättyäni aamulla, puin äkkiä ratsastusvaatteet ja söin leivän. Nappasin mukaani kypäräni ja raipan Akua varten. Menin ulos ja heilutin kättäni isälle.
- Hei! Voitko heittää mut tallille? kysyin
- Toki! Olen juuri lähdössä töihin. Isä vastasi.
Hyppäsin farmarimme etupenkille ja kaivoin kännykkäni taskusta. "yksi viesti vastaan otettu"
-hmm... mutisin
- Mitä? Isä kysyi.
- Ei mitään. mutisin...
"Heippa! Aku tulikin jo kymmeneltä tänne! Vähänkö se on ihana!"
T: Sanni
Naputtelin vastauksen pikaisesti:
"Ok... Eli onko se jo tunnin seisonu karsinas? Oon matkalla sinne, isä heittää"
- Elluska
Pian Sanni vastasi.
"Tossa se mutustelee aamuheiniään. Hani muuten ontuu!"
- Sannuska
Ja minä taas vastasi Sannille.
" Jutellaan kohta. Menee viel n. vartti"
- Sanni
"OK" Tuli vielä yksi viesti.
- MItäs siinä nyt noin ahkeraan viestitellään?? Isä kysyi hämmästyen. Poikako? hän lisäsi.
- Eeei.. Sannille vaan... mutisin
- Jaahas Jaahas. isä vastasi ja laittoi radion päälle.
Sieltä tuli juuri yksi niistä miljoonasta lempi kappaleestani
Nimittäin Michel Télon: Ai Se Eu Te Pego
... Delicia...Delicia... Lauleskelin.
Mites, Menetkös katsomaan Akua? Isä kysyi yhtäkkiä
- Delicia... Siis täh? Joo!! vastasin.
Kappale loppui ja alkoi Bruno Mars My Heart Skips Skips.... a Beat!! <3
No se niistä lauluista, saavuimme tallin pihaan. Hyppäsin ulos autosta ja lähdin hölkkäämään tallille.
- Elli! Kypärä! Isä huusi
- Hups. Ajattelin ja juoksin kahta kovempaa takaisin. Nappasin takapenkiltä kamani ja lähdin uudelleen tallille päin.
- Moikka! Olkaa kiltisti! Isä huusi ja lähti huristelemaan töihin.

Saavuttuani ttammaalliin, nenääni leijaili pitkästä aikaa ihan heinän tuoksu <3
Sanni harjasi käytävällä Hania.
- Kunnet harjaa sitä parakis? kysyin
- No, tulin tänne kun en halua hoitaa Hania Chilin vieressä! Sani vastasi
- Sen Georgian orinko? kysyin
- Jep, Georgia menee sillä maastoon. Sanni kertoi.
- OK. Moikka! Sanoin siskolleni ja tepastelin ori/ruuna talliin.

Aku tosiaan oli jo tullut! Se mutusteli heiniään tyytyväisenä ja oli kiltin näköinen.
- Voi kulta.. ajattelin/kuiskasin nojatessani karsinan oveen. Ojensin orilleni porkkanan ja laskin kypäräni ja raippani porkkanapussin viereen, pöydälle, kauemmaksi karsinoista.
Jatkuu..(sori vähän kiire! Ei mun IP!)

Ohops, unohdin aivan, että olen täälläkin hoitajana. Ja voisitteko lisätä minulle sen hoitajan-kaapin?

Kävelin tallia kohti verkkaisesti, mutta en ollut aivan varma kumpaan suuntaan minun tuli kääntyä edessä häämöttävästä risteyksestä. Kun ehdin sinne saakka, huomasin tien vieressä kyltin "Ratsutalli Kulta-Satula", joka osoitti oikealle. Lähdin sinne, ja matkalla vastaani tuli muutamia ratsukkoja. En kiinnittänyt heihin enempää huomiota, sanoin vain pikaisesti "Hei" tai "Moi". Sitten jatkoin taas matkaani. Tallipiha aukeni edessäni ja se oli puolet suurempi kuin olin ymmäsrtänytkään. Suuntasin epävarmana kohti lähempää rakennusta, ilmeisesti tallia. Sen ulkoseinällä oli laminoitu lappu, jossa oli alueen kartta. Toimisto oli. hmm, en nähnyt toimistoa missään. Siksipä suuntasin tammatalliin, ja toivoin tapaavani siellä jonkun. Tallissa olikin nuori nainen, ehkäpä reilu parinkymppinen.
- Hei! Tiedätkös misää tän paikan omistaja on? kysyin pitemmittä puheitta.
- Nainen kääntyi yllättyneenä, sillä ei ollut kuullut tuloani. Kunn hän ei heti vastannut, kysyin uudestaan:
- Tiedätkös missä omistaja on?
- Päivää, ja jos omistajaa etsit, olen tässä, olen Mira, nainen vastasi, hieman ärtyneesti, ja kauin heti äskeistä kärsimättömyyttäni. Olin varmasti ollut töykeä...
- Anteeksi... takeltelin lamaantuneena.
- Olikos sinulla jotain asiaa minulle? Mira kysyi nyt jo ystävällisemmin.
- Tuota, ääh, kyllä... Olen uusi tallilla, mutta haluaisin osallistua jollekkin tunnille, sanoin, - Ja tietty voisin myöhemmin ottaa hoitsun.
- Vai sillä tavalla, toki saat tunneille osallistua, mennäänpä satulahuoneeseen katsomaan, onko tulossa tunteja, Mira sanoi, ja kääntyi kannoillaan kohti satulahuonetta. Seurasin häntä sinne, ja odotin mitä hän sanoisi.
- No nyt ei kyllä ole tunteja tulossa, mutta laitanpa tänne merkinnän. Tunti on... Hmm, laitetaanko perustunti.
- Kai, no laita vaan, vastasin.

(Ja nyt, voiko perustunti olla perjantaina 13.4.-12?)

Jatkuu, tarvitsen tuohon vastauksen, ennen kuin voin jatkaa...

Anteeks ku viimeks tuli lyhykäine... Mutta meni hermot ku painoin jotai delete nappii ni kaikki tekstit mitä olin kirjottanu hävis...
Ja sitten ois lisäystä niihin ostoksiin, nimittäin: Satulavyö110cm - 30V€
Satulahuopa yleis - 20V€ Yhteensä 50 V€, joita tulee tarinoista, mitä ette ole vielä merkinneet ja lisäilleet.
&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;& amp;#9644;&#9644;&#2972;&#1769;&#1758;&#1769;&#2972;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644; &#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;
Kävelin vähän allapäin tallille. Menin talliin, jossa Riku jo pomppikin vetreänä. Kävin hakemassa ketjullisen riimunnarun Rikulle ja itselleni kypärän. Kiinnitin ketjun riimuun.Menin karsinaan. Riku höyrysi jo silkasta innosta. Laitoin riimun sen päähän. Jouduin työntämään ketjun suuhun ja pitämään koko ajan jonkin laisen tuntuman. Riku ei juuri rauhoittunut. Talutin orin kentälle. Se ei oikein ottanut hidastaakseen, kun otin riimun pois. Suljin nopeasti vielä portin. Ori karautti karkuun, mutta alkoi vain piehtaroimaan. Naksautin vähän kieltäni. Ori kuljeskeli reippaasti käynnissä kentällä.
- Vauhtia Riku, sanoin vähän ajan päästä ja maiskautin vielä. Riku lähti ravaamaan ympäri kenttää. Kävelin keskelle. Maiskautin orille kovempaa. Se hypähti laukkaan. Annoin orin juosta sielunsa täydestä. Pikkuhiljaa rauhoittelin hevosta rauhalliseen raviin. Riku olisi halunnut selvästikin hypätä aidan yli, sen verran se vilkuili. Menin hakemaan Rikun riimun kentän laidalta. Kun käännyin hevoseen päin, hevoseni liihotti kuin hidastetussa elokuvassa aidan yli. Se laukkasi todella syvässä lumessa toisella puolella aitaa. Katsoessa perään vähän hirvitti, kun Riku kompuroi aika paljon. Juoksin tietä pitkin tarhoille. Riku pukitteli ja hirnui keskellä lumihankea hikisenä. Odotin riimun kanssa tarhan ulkopuolella. Ori ei aikonut tulla, vaan jähmettyi paikoilleen. Odotin vielä vähän aikaa. Ori harppoi luokseni nopeasti. Riku hypähti tallatulta alueelta aidan yli. Ponnistin Rikun ihmetellessä hevosen selkään. Riku vähän hermoili arvaamattoman eleeni takia. Ratsastin oritallin eteen. Ratsastin jonkin aikaa pihalla. Avasin Rikun selästä oven ja ratsastin sisälle. Rikun kaviot kopisivat lattiaa vasten. Sulkiessani ovea muistin pudottaneeni riimun ja riimunnarun. Ohjasin Rikun istunnalla takaisin ulos. Se vähän koitti temppuilla, mutta ohjasin sitä aika taitavasti. Menimme tarhoille reippaasti. Etsin silmilläni päitset. Ratsastin niiden viereen ja heittäydyin alas selästä. Nappasin Rikun päitset niin nopeasti kun sain ja ponnistin takaisin selkään kinoksen päältä. Riku vain ihmetteli ja koitti näykkiä jalkojani, jotka olivat edempänä, kuin pitäisi. Annoin vähän pohkeita. Riku lähti reippaasti talliin. Olin jättänyt oven auki. Suljin sen perässäni. Riku oli iloinen, vaikka epäonnistuikin karkaamisessaan jonkin verran. Laskeuduin selästä käytävällä. Avasin karsinan oven ja ori kirmasi hyppien ravissa sisälle. Suljin oven heti. Riku oli vähän hölmistynyt. Menin hakemaan rollerikuolaimen ja Prinze-suitset. Samalla otin harjapakin ja yleissatulan, johon oli mennyt aika paljon rahaa. Kiinnitin kuolaimet ja vanhemmat ohjat paikoilleen. Lähdin kävelemään Rikun karsinalle päin. Laskin satulan ja suitset karsinan ns. kaiteelle. Menin pahnoja tonkivan polleni karsinaan harjailemaan perusteellisesti. Riku nautiskeli, vaikka välillä täytyi ärähtää, että kaviot pysyivät maassa. Katsoin seuraavaksi kaviot. Ne olivat tilsojen peitossa. Puhdistettuani kaviot Riku luimisteli. Menin hakemaan satulan ja muut raahaamani varusteet. Karsinaan tullessani hevoseni alkoi tökkimään minua kumoon, sekä heilutti päätänsä, kun ojensin kuolainta. Päätin laittaa ensin satulan. Satula istui hyvin hevoseni selkään. Riku potki ilmaa, vaikka koittikin osua minuun. Muuten sujui ihan hyvin. Hevonen oli hyvin. Kuolaimetkin se otti lopulta ihan hyvin, kun huomasi niissä olevat pyörivät rullat ja kiinnostui maistelemaan, tosin vasta kun olin itse pyöritellyt ja helisytellyt rullia viitisen minuuttia. Kiinnitin suitsien viimeisetkin soljet. Riku oli innoissaan ja sen suu vaahtosi jo nyt aivan kauheasti. Alkoi vähän naurattamaan, mutta hillitsin itseni. Georgia tuli Chilin kanssa talliin. Säikähdin vähän, sillä luulin olevani yksin. Riku alkoi innostumaan vähän liikaa. Laitoin vielä pintelit kunnolla jalkoihin. Riku steppasi hermostuneena. Aloin taluttamaan Rikua ulos päin. Hevonen hyppäsi pystyyn heti päästessään karsinasta. Jouduin karjaisemaan. Georgia vähän katsoi Rikua, mutta jatkoi touhuamista Chilin kanssa. Chili näykki ja potki. Riku katsoi vähän mallia ja alkoi potkimaan matkalla. Näykkimään se ei ruvennut. Menin keskelle tallipihaa. Kello ei näyttänyt melkein mitään. Aurinko sentään oli jo noussut. Säädin jalustin hihnat sopiviksi. Riku pyöri ja kuopi maata. Kiristin vielä satulavyötä. Riku silloin ponnahti jännittyneeksi kuin jousi. Kaiken lisäksi orin piti vielä alkaa hyppimään pystyyn. Odotin, että ori rauhoittuisi. Se tapahtui nopeasti, joten nousin selkään. Riku alkoi ravaamaan. Istuin alas ja ohjasin Rikua ympyrällä. Säädin vielä jalustimia, sillä niistä oli tulleet muutaman reiän liian isot ja erikokoiset. Riku alkoi vauhkoilemaan lisää, kun laitoin jalkani jalustimiin. Otin kunnolla ohjat. Riku ei onneksi alkanut hyppimään pystyyn uudestaan. Ohjasin hevosen maastoon. Riku alkoi käyttäytymään samalla tavalla kun oli koulutuksen alussa, eli kuolaintuntuma tarkoitti lisää vauhtia. Pidin löyhät ohjat. Riku rauhoittui vähän. Se harppoi kuitenkin silti niin reippaasti, että päätin istua takapainoisemmaksi. Riku hidasti ja kehuin oria. Istuin takaisin oikeaan kohtaan. Riku pysyi vähän malttamattomana. Vähän ajan lämmittelyn jälkeen annoin vähän pohkeita. Riku alkoi ravaamaan pelkillä takajaloillaan niin että etu jalat eivät koskeneet edes maata. Istuin eteen päin ja koitin itse saada hevosen kunnolla tasapainoon. Riku laskeutui enemmän etujaloilleen ja otti kuolaimista kiinni. Rauhoittelin oria. Riku määräsi vauhdin, minä vain määräsin paikan minne mennään. Valitsin suomen rajan. Menimme kylälle. Riku ravasi vieläkin hyvää vauhtia ja aloin keventämään parhaani mukaan. Saavuimme nopeasti kylän keskutan luokse. Ohjasin Rikun Suomen rajalle päin. Riku alkoi väsyä ja nykäisin vähän suusta hiljentääkseni vauhtia. Riku alkoi hidastamaan ja pian Riku käppäili tien viertä pitkin. Vastaan tuli vain kaksi rekkaa, mutta ei muita. Annoin Rikulle pitkät ohjat ja lepuutin jalkojani. Riku ei pistänyt pahakseen, vaikka makoilin välillä selän päällä. Olin ratsastanut vasta vähän aikaa ja me molemmat olimme aivan väsyneitä. Päätin jättää estetreenit väliin ja pitää rennon maastoilun. Rentouduimme molemmat noin viisi minuuttia, kunnes laitoin jalustimet jalkoihini. Annoin ravipuhkeen. Riku alkoi hölkkäämään rennosti. Kevensin itse. Riku oli iloinen ja imeskeli kuolaimia. Saavuimme Suomen rajalle, jossa oli joku muukin ratsukko. Juttelin ratsastajan kanssa ohimennen. Riku oli alkanut steppaamaan, joten lähdin laukkaamaan pitkin tasannetta. Olin kevyessä istunnassa ja Riku alkoi kiitolaukkaamaan. Olin itse todella iloinen. Rikun laukka ei pompottanut ollenkaan. Kun olimme laukkailleet jonkin aikaa istuin alas ja Riku hiljenti käyntiin. Hevonen oli nätisti, vaikka halusi ravata tai laukata. Rauhoittelin hevosta. Käännyin takaisin tallille päin. Ori alkoi steppaamaan kärsimättömänä. Istuin rauhallisena alhaalla. Riku nosti pään oman naamani eteen. Se kulki todella takapainoisena, vaikka minulla ei ollut ohjastuntumaa. Jouduin nousemaan jalustimille, jotta näkisin jotain. Riku pysyi nätisti. Annoin ravipohkeen. Riku alkoi ravaamaan ja rentoutui. Saavuimme nopeasti kylälle. Hidastin Rikun käyntiin. Herra Rilig huomasi minut autostaan ennen kuin sain Rikuun vauhtia.
-Kakara ja ravuri, seis!
&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;& amp;#9644;&#2972;&#1769;&#1758;&#1769;&#2972;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644; &#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;&#9644;
Jatkuuuuu...

Heräsin väsyneenä. Kello ei näyttänyt edes kuutta. Pukaisin uudet ratsastushousuni jalkaan. Ne tuntuivat vähän oudoille. Olinhan pitänyt viimeiset viisi vuotta työhousuja. Lähdin tallille. Löntystin koko matkan. Ulkona oli aika liukasta. "Maaneesissa näköjään touhutaan..." mutisin itsekseni. Tallille oli enää kilometri.
Pihalle päästyäni olin mennä nurin. Pihalla oli todella liukasta. Menin talliin. Tarkastin siskoni Pilona-ponin. Riku metelöi vähän. Kävelin hevoseni ohitse muina miehinä. Avasin satulahuoneen oven. Vedin syvään henkeä. Puhdistin Rikun varusteita väsyneenä. Pian otin esiin uudet Rikun suitset, kuolaimet ja kankiohjat. Purin kaikki hihnat eillisiksi. Puhdistin kaikki hihnat kostealla rätillä. Sen jälkeen rasvasin nahkaosat todella huolellisesti. Odotin, että osat pehmenevät. Sillä aikaa söin omia salmiakkejani, joita olin joskus ostanut kyläkaupasta. Hihnojen pehmettyä kasasin suitset kokoon. Laitoin samalla kuolaimet. Kankisuitsiin tietysti kankikuolaimet ja bridong. Laitoin nappikuulokkeet korviini ja aloin kuuntelemaan Apocalypticaa. Kasailin varusteita jonkin aikaa. Kello oli hurahtanut jo seitsemään. Otin kuulokkeet pois. Menin tallin puolelle. Riku hyppelehti karsinassa. Kävin hakemassa porkkanoita ja prixiä orilleni. Riku söi ruokansa. Talutin hevosen ulos tallista. Ulkona oli alkanut myrskyämään. Talutin Rikun maneesiin. Annoin hevosen juoksennella ympäri hietikkoa turhia energioitaan pois. Katsoin, kun ori kirmasi pitkin ja poikin. Otin huomioon, että Riku ei laukannut juuri ollenkaan, vaan kulki mieluummin ravissa. Vähän ajan kuluttua ori käveli luokseni. Se ei ollut hionnut lainkaan. Otin orin kiinni. Se hangoitteli vähän aikaa vastaan, mutta tajusi kuitenkin olla nätimmin. Talutin Rikun takaisin oritalliin. Laitoin orin jäähdyttelemään karsinaan. Kävin hakemassa kankisuitset ja fleeceloimen. Laitoin fleeceloimen Rikulle. Mira ja Henna tulivat, kun kiinnitin remmejä loimesta.
- Ollaanpa täällä aamuvirkkuja, Henna sanoi ja haukoitteli oikein makeasti. Mira tuli vähän reippaamman oloisena.
- Kauhea myrsky tulossa, inhottavaa, Mira sanoi ja irvisti. Nyökkäsin.
- Onneksi tääl on maneesi, muuten Riku ois pallosalama, huokaisin. Tulin karsinasta ulos.- Saanko lainata koulusatulaa?
- Mikä ettei, Mira mutisi. Henna oli jo muissa puuhissa hevosten kanssa. Menin satulahuoneeseen hakemaan paria koulusatulaa kokeiltaviksi. Nappasin samalla harjapakin mukaan. Karsinalla aloin harjaamaan Rikua fleeceloimen alta. "Mitäköhän koulusatulalla tuumit pystyyn hyppimisistä", mietin. "Toivottavasti et jaksa riehua."
Kävin hakemassa kaviokoukun. Putsasin kaviot. Viimeisen takakavion kohdalla Riku potkaisi jalkansa päin minua. Vähän hirvitti, mutta sain onneksi väistettyä. Riku ei ollut niinkään iloinen epäonnistuneesta tempustaan, vaan koitti kahta kovemmin hypätä päälleni. Siinä vaiheessa meni hermot, joten otin orin käytävälle molemmin puolin. "Eipähän ole enää sormet kavion ja seinän välissä", tuumasin. Riku koitti hyppiä ja potkia. Kyllähän se onnistuikin muutaman kerran, mutta vain kerran kavio hipaisi polveani. Harjasin hevosen uudestaan otettuani loimen pois.
Satuloin Rikun nopeasti. Laitoin vielä fleeceloimen satulan päälle pitämään innokkaan hevosen lämpimänä. Kankisuitset Riku otti hanakasti vastaan, ja alkoi imeskellä niitä. Lähdin maneesiin hevosen kanssa. Riku käyttäytyi oikein kiltisti. Ensin tein raviharjoituksia, pysähdyksiä, taivutuksia ja muita helppoja juttuja. Sitten siiirryin astetta vaativampaan harjoitukseen. Tein kaikki samat liikkeet laukassa. Tein vielä joitain raviharjoituksia. Ratsastin siis aika kevyen tunnin. Pari pukkisarjaa taisi kyllä tulla. Sinnittelin kuitenkin selässä.
Ratsastettuani Riku oli myöskin kiltisti, vaikka muisti aina välillä näykkäistä. Jätin orin talliin, sillä ulkona myrskysi liikaa. Talutin joitain muitakin hevosia talliin. Georgiakin tuli tallille. Juttelimme aika paljon. Join suurimmaksi osaksi mehua toimistossa päivällä. Illan hämärtyessä lähdin kotiin.

Juoksin nopeasti tallille. Sanni soitti minulle.
- Tuu nopee! hän kannusti puhelimen kautta ja huitoi kädellään tallin pihassa. Saavuin nopeasti tallin pihalle. Näin heti uuden ihmisen ja... Norjan vuonohevosen!
- Uiui, kenen tuo komistus on? kysyin Sannilta.
- Ellin. Hani pysyykin mulla. Mutta odotas, mennään ratsastamaan kolmistaan kentälle. Elli tosin ratsastaa Loralla. Piitukin voisi tulla mukaan, jos vaikka maastoiltaisiin... Sanni alkoi suunnittelemaan.
- Hei, odotas nyt vähän, Elli rauhoitteli pikkusiskoaan. - Odotetaan, että Piitu tulee.
- Joo, se ei ainakaan puhelimeen vastannut, lisäsin. Mira ja Henna tulivat luoksemme. He olivat huolestuneita
- Tiedättekö, missä Pilona on? Henna kysyi vakavana.
- Öö... kaikki miettivät. Sitten Sanni sai sanotuksi:
- Se meni eilen ratsastamaan maastoon. En tiedä, onko Piitukaan kotona. Puhelimeenkaan ei vastata.
- Ei kai...? kysyin.
- Pakko mennä etsimään, Elli sanoi. -Vien Akun talliin, niin eiköhän mennä.
Lähdimme kaikki vaitinaisina hakemaan hevosiamme. Otin Rikun tarhasta, vaikka se hillui. Pintelit olivat lähteneet lipettiin. Talutin riehuvan orin oritallin perimmäiseen karsinaan. Otin loimen pois.
- Voi kun sä tietäisit, missä Piitu on, kuiskutin Rikulle. - Mä ittuin hiekkalaatikolla, mun valpaat oli ihan hiekkatet, töin muuttaa lakua ja kuitkatin tun kolvaa "Tä oot mun kaveli".
- Ai mitä? Elli kysyi tuodessaan Akun viereiseen karsinaan hoidettavaksi.
- Ei mitää, sellane pien juttu... mutisin punastuen.
- Jaaha. Tuli hiljaista.- Onks Piitu sun siskos tai jotain?
- No sisko, mutta se asuu äidillä, toisella puolella kylää, toisin kuin mä asun iskän kanssa toisella puolella, sanoin. Kävin viemässä loimen karsinan toiselle puolelle. -Odotas, käyn hakee Riku-Pikun varusteet.
- Joo, Elli sanoi ja touhusi Loran kanssa. Kävin hakemassa Rikun harjapakin sekä suitset, joissa oli jo valmiina silmälaput. Harjasin Rikun nopeasti. Puhdistin sieraimet kuivan rään varalta. Elli meni ratsastamaan Akua ulos.
- And it's killin' me when you're away, I wanna leave and I wanna stay.I'm so confused, So hard to choose. Between the pleasure and the pain. And I know it's wrong, and I know it's right. Even if I try to win the fight, my heart would overrule my mind. And I'm not strong enough to stay away... hyräilin. Riku oli rentoutunut harjauksessa. Aloin putsaamaan kavioita. Ori käyttäytyi hyvin. Kävin hakemassa tervan. Riku oli vähän hämillään. Heti tervan haistettuaan oli korvat hörössä. Avasin purkin. Riku tuli kurkottamaan karsinan ulkopuolelle omaa turpaansa, saadakseen lipaista tervaa. Annoin orin haistella purkkia. Se hamusi huulillaan aivan kauheasti, joten annoin sen maistaa vähän tervaa. Riku irvisteli jonkin aikaa. Otin Rikun käytävälle molemmin puolin. Ori tanssahteli ja häiriköi, mutta silkasta innosta. Tervasin joka kavion ilman ongelmia. Riku nautti hajusta. Itsekin taisin haistella purkkia... Tervattuani Rikun kaviot odotin aineen kuivumista. Sillä aikaa kävin rasvaamassa suitsien hihnat. "Hehe, eihän me mihinkään kilpailuihin olla menossa", muistutin itseäni. En vain voinut vastustaa kiusausta, joten huolehdin vielä kuolaimetkin puhtaiksi. Menin Rikun luokse. Riku koitti hamuta tervapurkkia ja pyyhettä käytävän sivulta. Laitoin kuolaimet Rikun suuhun. Polle irvisteli oikein maittavasti. Käärin puhtaat ravipintelit Rikun jalkoihin. Ori vähän steppasi, joten oli siinäkin askareessa haastetta. Kävin hakemassa kypärän.
Lähdimme ulos hevosen kanssa. Riku koitti karata kolme kertaa jo tallissa, mutta ärjyin ja karjuin sopivasti. Sanni ja Hani tulivat meidän kanssa suunnilleen samaan aikaan pihalle.
- Mira ja Henna menivät jo. Elli tulee Loralla, kunhan on ratsastanu Akulla, Sanni sanoi. Nousimme hevosten selkiin. Riku hyppi pystyyn, ja olin miltei heti lentää alas. Heti sen jälkeen tuli jonkun näköinen pukki, varmaan isoin, mikä Rikulta oli ikinä tullut. Samalla se menetti tasapainon. Tiputtauduin mahdollisimman kauas Rikusta. Ori kellahti kyljelleen muutaman liukastelun jälkeen. Jenny tuli Batmanin kanssa ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Nousin ylös, ja nappasin ohjista, ennen kuin Riku kerkeisi karata. En kuitenkaan saanut tarpeeksi hyvää otetta ohjista. Riku potkaisi viereeni, ja lähti viilettämään kiitolaukkaa tarhoille. Tietenkin sinne, missä oli Mandi! Karjuin hevosta, mutta eihän se mitään tamman huomiossa ottanut huomioon. Lähdin jahtaamaan hevosta pitkin tallipihaa. Koitin ajaa Riku nurkkaan. Kerran onnistuinkin, mutta ori hyppäsi nopeasti puoliksi ylitseni.Luovutin. Turvauduin porkkanaan. Rouskuttelin porkkanaa. Ori vähän vilkaisi. Heti kuitenkin se meni Mandin tarhalle päin. "Kunhan se ei rikkoisi aitaa..." ajattelin. Mutta turha toivo! Ori karautti suoraan aidan läpi. Mandi, Niki, Nita ja Rose huomasivat aukon aidassa. Kaikki viisi Riku mukaan ottaen laukkasivat tarhasta kylälle päin. Pudistin päätäni. Sanni ratsasti luokseni Hanilla.
- Ei kaikki taida mennä putkeen, hän voivotteli. Samalla metsän reunasta kuului rasahdus.
- Ja jos tuolta tulee vielä susilauma, niin ei hyvä, sanoin. Mutta mikä näky! Piitu kirmasi Pilonan kanssa kuusikosta. Olin aivan hämilläni. Menin ottamaan vauhkon ponin ohjista kiinni. Piitun toinen jalustin oli karannut. Toista suojaakaan ei näkynyt missään. Piitu kalisutti hampaitaan.
- Ky-kylmä... hän sopersi. Piitulla oli reppu selässään, ja Pilonakin oli varusteltu kuin vaellukselle.
- Tuu, mennään parakkiin. Chili on tarhassa, niin siellä ei ole ketään, sanoin. Mä voin hoitaa Pilonan kuntoon, sanoin.
- Ei-eiku... Mee ettimää Riku... Piitu supisi. -Ota Pilona.
- Ai minäkö? kysyin aivan hämmästyneenä.
- Niin... Piitu sanoi, ja värähti.
- Noniin, pikku toipilas. Mennään me parakkiin ja toimistoon lämmittelemään, Sanni sanoi. Autoimme Piitun alas Pilonan selästä. Pilona oli huojentunut- Talutin Pilonan talliin, jossa otin satulan pois ja vaihdoin tilalle fleeceloimen. Menimme ulos.
- Noniin, Pilona. Etsitään Riku, sanoin. Nostin jalkani Pilonan selkään. Vaikka se oli hyvin suuri shettikseksi, se tuntui hyvin pieneltä, mutta pullealta. Ratsastin rauhassa tarhalle, josta pikku karkulaisemme olivat karanneet. Seurasin kavion jälkiä. Ne veivät tietä pitkin pitkälti, muutamia kertoja joku oli hyppinyt penkkaan. Ratsastin rauhallista vauhtia. Pilona oli vähän kankea ja hyvin väsynyt. "Omistajas saa kyllä kohta alkaa selittämään", sanoin Pilonalle. Minun kävi todella paljon ponia sääli, joten laskeuduin alas selästä. Pilona pärskähti uupuneena. Samaan aikaan joku hirnahti lähistöllä. Talutin Pilonan äänen suuntaan. Karanneet hevoset lönköttivät luoksemme, Mira ja Henna perässään. He vilkuttivat vähän väsyneinä minulle. Vilkutin takaisin. Tallille oli alle 50 nmetriä matkaa. Otin Rikun kiinni. Pilona vähän uhitteli Rikulle, ja Riku Pilonalle. Onneksi saavuimme pihalle hyvin, ennen kuin Pilona oli potkaisemassa Rikua. Sanni, Elli ja Jenny tulivat pihalle auttamaan ponien kanssa. Jenny otti Pilonan, Elli Mandin ja Sanni Nikin sekä Nitan. Menimme kaikki oritalliin, vaikka puoletkaan karkulaisista eivät olleet oreja. Rikun kuskasin pikimmiten karsinaan. Lukitsin huojentuneena lukot. Autoin Jennyä pitämään Pilonaa paikallaan, vaikka eihän raukka edes jaksanut liikkua. Jenny jutteli minulle niitä näitä Black Nightistä.
- Onks ketää Piitun kanssa? kysyin vuorostani.
- Georgia ja Miran äiti. Piitulla ei oo mitään hätää. Pilona joudutaan kai tarkastuttamaan Miralla ja Hennalla. Ei ihan kiva olo varmaankaan Piitulla.
- No, niin... mutisin. Levittelimme Pilonalle hyvät makuualustat, että se saisi olla hyvin. Se köllähti heti ja alkoi nuokkumaan. Seuraavaksi hoidin Rikun. Tervaus oli ensinnäkin mennyt ihan turhaan. Se suututti vähän, mutta en voinut olla kuin tyytyväinen, sillä hevonen oli selvin päin ja nahoin. Purin hevosen ja oleilin karsinassa jonkin aikaa. Levittelin selän päälle olkia, että Riku kuivaisi nopeammin. Piitu tuli talliin viltti ympärillään. Georgia tuli Chilin kanssa, vähän kamppaillen. Chili kävi ylikierroksilla, mutta niinhän se taitaa olla aina... Riku kävi makuulleen ja alkoi nukkumaan. Köllähdin itsekin karsinan pohjalle. Taisinpa nukahtaakin. Riku tökki minut turvallaan hereille. Minulla oli sokeripala taskussa. Annoin sen hevoselle. Talutin orin tarhaan. Iltaan oli vielä muutama tuntinen, joten oleilin tallilla, kunnes menin toimistoon juomaan mehua. Piitu oli siellä.
- Mitä sä siellä maastossa yötä teit? kysyin.
- Mä sanoin äitille, et mä meen Pilonan kanssa yömaastoon. Ja niinhä mä menin. Mut en mä pimeellä mitää nähny...
- Joo, ei tarvii selittää enempää. Tajusin kyllä, sanoin. Piitu nyökkäsi. Joimme puheliaina mehumme. Kello alkoi olla jo sen verran, että minun piti mennä auttamaan isää koirien kanssa, kun tämä meni itse yö-töihin.
Kävimme Georgian kanssa yhdessä tekemässä oritallissa iltatallin. Annoimme Pilonan olla oritallissa. Vaihdoimme loimen. Kävimme hakemassa kaikille kaurat ja Prixit. Toimme myös heiniä ja vettä joka karsinaan, jossa oli asukki. Riku oli loppujen lopuksi ihan tyytyväinen. Toivotimme hevosille hyvät yöt. Georgia kuskasi minut pihatiemme varteen. Kotona kirjoitin päivän tapahtumat isälle vihkoseen. Vahdin koiria koko loppuyön.

Juman kekka, kissat!!!! Ne taas riehu tuolla johtojen seassa, ja arvokas työ meni hukkaan T_T Mutta Rikun kuva asiaa... Se polle on piirosheppa, ei kai haittaa. Laitan lähiaikoina kuvia. Ja Piitusta (kin) oisi asiaa. Se on mun pikkusisko. Joten, laitan Pilonankin kuvat samalla postilla. &#61514; Ja sitten, että voisiko hoitajille lisätä ns. luonteen ? Jaaa... Niin, joo hoitsu asiaa! Että voisinko alkaa hoitamaan Honey Bee, ”Bellaa”? &#61514; Anteeks jos noi hymiöt näkkyy koodeina.
--------
Vaellus II-päivä

Heräsin virkeänä vähän myöhässä. Söimme rauhassa aamupalaa. Selvitin blondit hevarihiukseni, joissa olikin puuhaa puoleksi tunniksi. Mira tuli minun, Sannin ja Piitun luokse.
- Voitte ratsastaa tässä välissä Bennyllä ja Windyllä, ja jos vielä jaksatte niin Nitaakin voisi. Mutta vain vartti, Mira sanoi. Nyökkäsimme iloisina. Lähdimme hakemaan varusteita. Olimme sopineet, että Piitu ratsastaa Nitalla, Sanni Bennyllä ja minä Windyllä. Minua vähän huolestutti satulan kanssa remontoiminen, sillä oma istuntani satulassa on aivan surkea. Päätin kuitenkin jättää satulan pois tältä kertaa. No kuitenkin, aloimme harjaamaan pollejamme. Sain Windyn aika nopeasti. Vähän piti kavioissa näyttää, että on parempi, mutta muuten ihan hyvin. Kävin hakemassa kuolaimet, joita aloin oitis lämmittämään. Ujutin kuolaimet Bennylle. Aloin kiinnittelemään remmejä kiinni. Olin ihan mukavalla mielellä. Hevonen oli kiva, ainakin hoitaessa. Pian olimme kaikki kolme valmiina. Nousimme selkään. Windy oli paljon, erittäin paljon pyöreämmän oloinen, kuin luiseva lihaton Rikuni. Annoin hevosen kävellä laajaa ympyrää. Sanni ja Piitukin olivat ratsastamassa. Ravailimme rennosti. Windy toimi kuin unelma. Pian vartti olikin lennähtänyt. Laskeuduin haikein mielin hevosen selästä. Taputtelin Windyä. Riisuin suitset pois ja katsoin jalat. Niissä ei ollut mitään. Päästin Windyn jolkottelemaan pois. Se pukitti kerran ja meni etsimään heinän korsia lumihangesta. Aloin hakemaan Rikua katseellani. Siitä ei tullut mitään. Menin telttaan Piitun ja Sannin kanssa. Puuhailimme kaiken näköistä. Kuuntelin mielessäni musiikkia. Linnottauduimme suurten makuupussiemme taakse, kuin pikku sotilaat. Kello alkoi kuitenkin olla lähelle yhtätoista. Aloimme pakkaamaan tavaroita. Haimme Pilonan, Hanin ja Rikun. Poikani oli ilmaantunut takaisin tasaiselle alueelle. Se koitti karauttaa karkuun, mutta törmäsikin muihin hevosiin saaden aikaa hirmuisen rytäkön. Polle antautui kuitenkin heti sen jälkeen helpolla. Aloin harjaamaan Rikua. Se todella nautti, kun harjasin voimakkaasti selästä. Kävin hakemassa suitset ja niiden ketjuviritelmät, jotka olin itse väsännyt vähän ennen nukkumaan menoani. Ujutin kuolaimet Rikulle. Se otti ne helposti. Laitoin suitset kuin unissani, niin helposti se sujui, vaikka eihän Rikun suitsissa ole mitään solkia. Laitoin ketjut ja silmälaput kiinni. Silmälaput olivat todella vanhat ja arvokkaat, mutta myös miltei välttämättömät Rikulle. Laskin ketju ohjat kaulalle, ja kaivoin kaviosta kaikki möhnät pois. Kävin viemässä kaikki minun ja Rikun varusteet autoon. Laitoin fleeceloimen hevoselle. Nousin oitis hepan selkään. Riku käyttäytyi mallikkaasti, vaikka tökkikin koko ajan kavioillaan maata. Odotin paikallani Miraa, Hennaa, Piitua ja Sannia. Rikua tylsistytti. Pian pääsimme kuitenkin kaikki matkaan.

Ratsastimme rennolla vauhdilla. Ravailimme kevyesti, ei juuri ollenkaan. Tunti memi aivan äärettömän nopeasti. Annoimme hevosten levähtää puolen tunnin ajan, jolloin itsekin venyttelin pitkään ja hartaasti. Nousimme pian uudestaan pollejen selkiin. Riku vääntelehti aivan omituisesti, joten jouduin tehdä tarkastuksen, ettei hevonen ollut mistään kipeä. Kokeilin ensin jalat, mutta ne olivat normaalin tuntuiset. Sitten kokeilin selkää. Riku aristi sitä jonkin verran.
- Mä taidan tulla taluttaen jonkin matkaa, sanoin Hennalle. Hän nyökkäsi minulle ja Sanni jäi minun kanssa. Talutin Rikua maastossa. Etenimme aika sik-sak-tavalla, ja aikaa meni turhaan, kun taluttelin. Sanni ja Hani seurasivat ja milloin olivat edellä, mutta muu porukka oli vähän edempänä. Riku koitti silloin tällöin myös kiilata ohitseni, turhin menestyksin. Kipusimme todella pitkään. Onneksi saavuimme toiselle tasanteelle. Riisuin Rikun ja hoidin sen kuntoon. Menin itse ahmimaan herkullista makaroonilaatikkoa. Syötyämme aloimme varustamaan toisia hevosiamme. Otin Emman. Harmittelin Rikun takapakkia jonkin aikaa. Aloin hoitamaan Emmaa kuntoon. Se oli rauhallinen, mutta huomasin sillä olevan energiaa ja innostusta, enemmän kuin minulla. Satuloin Emman aika nopeasti, kuten muutkin.
Vihdoin nousin Emman selkään. Se vähän steppasi, kun säädin jalustimet vapaalla kädellä selästä käsin. Pysyin kuitenkin hyvin selässä. Lähdimme aika nopeasti matkaan. Päivä oli valjennut hyvin. Ihailin maisemia. Emma liikkui reippaasti, mutta hyvin hallinnassa. Ratsastimme jonossa sik -sakkia. Piitu meni hyvin Rosen kanssa, vaikka Rose olikin vähän säikympi kuin yleensä. Jennyllä ei ollut huolen häivää. Mietiskelin vähän Rikua. ”Miksi sen selkä alkoi taas vaivaamaan?”-kysymys oli koko ajan päässäni. Riku kuitenkin seurasi porukkaa, mutta vähän laiskahkosti. Muutkin hevoset, jotka olivat vapaana löntystivät omia reittejään. Sanni jutteli kanssani vähän. Aloimme olla lähempänä määränpäätä. Ennen kuin huomasinkaan, ylhäällä näkyi vuoren tasanne. Laskeuduimme alas ratsujemme selästä. Talutimme arviolta noin viitisen minuuttia hevosia ylös.
Saavuimme tasanteelle, joka oli huomattavasti pienempi kuin edelliset. Lähellä näytti olevan myös jonkin näköinen tasanne, mutta tarkkaan katsottuna se olikin joku vesistö. Juotimme ja riisuimme hevoset tyytyväisenä. Otimme loimet niille. Riku kerjäsi huomiota. Emma taas tökki minut miltei nuri, kun ei sattunut olemaan mitään herkkuja taskussa... Riku koitti jopa potkaista Emmaa, mutta karjaisin sille aika kovalla äänellä ”Ei!”. Ori lähti murjottaen pois mutustamaan vaivaiskoivuja. Odotimme autoa jonkin aikaa. Kasasimme tarhan. Toivoin, ettei Riku tällä tasanteella temppuilisi kirmailemalla. Aloimme syömään ringissä leipää, rieskaa ja muita eväitämme. Riku tuli taakseni kerjäämään ruokaa. Se painoi päänsä syliini. Rapsutin Rikua jonkin aikaa, kunnes huomasin orin mutustelevan leipääni. Siinä vaiheessa meni hermot... Läimäytin kuitenkin naurun partaalla hevosta hellästi lavalle. Se lönkötti takaisin muiden luokse. Juttelimme niitä näitä. Auto körötteli luoksemme, ja aloimme kiireesti kasaamaan telttoja. Meillä oli vähän kylmä lumessa istumisesta. Aksu etsiskeli jo heinää. Menimme antamaan hevosille heinät tarhaan, ja kaikki menivät sinne, paitsi Riku ja Hani. Otin Rikun kiinni ja ajoin sitä tarhaan. Ori meni sinne murjottaen Hani perässään. Suljimme portin tyytyväisinä. Kello näytti jo sen verran, että oli aika mennä... Pulikoimaan, Jihuu! Olin aivan innoissani. Riisuuduin äkkiseltäni ja odotin muita pyyhe ympärillä. Menimme nopeasti järvelle. Lora, Hani ja Pilona oli päästetty vapaiksi meidän mukaamme. Pilona oli kuin vesipeto, mutta saimme pidettyä sen erossa järvestä. Pulikoimme pitkään ja nautinnollisesti, milloin välillä pientä vesisotaa tuli harrastettua. Menimme vähän vaille kahdeksan tarkastamaan hevoset. Loimitimme lyhytkarvaisimmat. Rikua vähän pitkästytti, mutta se oli kuitenkin ihan tyytyväinen rankan päivän jälkeen. Menimme itse syömään iltapalaa. Väsytti aivan tolkuttomasti. Kävin nukkumaan jo puoli yhdeksän. Nukahdin miltei oitis.
----
Ja taas yks päivä &#61514;

...talutin ylireippaan orini sen karsinalle. Juuri karsinan edessä Chili pisti jarrut pohjaan, eikä suostunut liikahtamaankaan eteenpäin. Nykäisin vaativasti herraa liikkeelle, mutta mitä enemmän vedin, vieläpä aika kovalla kuolaimella, sitä enemmän se alkoi temppuilemaan. Huokaisin raskaasti. Käännyin takaisin tulosuuntaan, ja Chili lähti alistuneesti hölköttelemään perässä. Tein pienen lenkin tallipihalla, ja sitten vein orin takaisin karsinan edustalle. Tällä kertaa sain sen jo astumaan "rampille", mutta sen jälkeen se sai äkkiä paniikin ja riuhtaisi taaksepäin niin, että lensin polvilleni maahan. Ihme ja kumma sain pidettyä ohjat kädessäni, kun kömmin ylös. "No? Et sinä ennenkään noin hankala ole karsinaan mennessä ollut", tuumaisin ja tein pienen ympyrän päätallin luokse. Nappasin käytävälle jätetyn raipan. Palauttaisin sen hiukan myöhemmin..
Ottaessani raipan käteen, Chili meni taas temppuilu-paniikkiin. "Sori, jos ei muu auta, niin on pakko ottaa kovat konstit käyttöön", sanoin pahoitellen. Chili pärisi ja otti askelia joka suuntaan, kun vein sen karsinalle. Maiskutin, ori luimi, ja heilautettuani raippaa, se hypähti minua ja karsinaa kohti. "vooou", henkäisin ja olin litistyä oviaukkoon. Pelastuttuani litistymiseltä, huomasin jotain.
Nimittäin Chilin karsinan nurkassa kyyhötti tummanvärinen kissa! Olin yhtä järkyttynyt kuin Chilikin aiemmin. Kissa näytti pelokkaalta, mutta katsoessaan Chiliä se sähähti. Ori puolestaan vastasi äänekkäällä kiljaisulla, ja oli ryntäämäisillään katin luokse. "SOOO! Tulehan poika!" Huudahdin ja työnsin väkipakolla orin takaperin pois karsinan ovelta. Tuuppasin oven takanani kiinni, ja aloin rauhoittelemaan Chiliä. "Voi anteeksi, enhän minä typerillä ihmisvaistoillani voinut tietää että siellä vaanii tappajakissa!" Naurahdin, mutta olin silti hiukan ylpeä oristani.
Vein raipan äkkiä pois, ja sidoin Chilin pikaisesti tallin ulkopuolelle kiinni.
Palasin karsinalle, ja avasin oven. Siellä se kissa vieläkin oli. "hmm, pikkuinen on varmaan säikähtänyt jotain ja juossut lähimpään piilopaikkaan. Se on varmaankin naapureiden kissa", tuumin.
Lähestyin kissaa hitaasti kumarassa, ja tein sitä typerää "kss kss" -ääntä. Yllätyksekseni kisu nousi ja kömpi kiehnäämään jalkaani. Nostin sen syliini varovasti, mutta tiukasti, ja sain raahattua sen autolleni. "Odotapa täällä hetki", mutisin ja lykkäsin kissan autoni takapenkille. "Ja älä riehu, tai olen todella vihainen", sanoin varoittavasti kissalle. Suljin oven, ja käveleksin Chilin luokse. Hiukan ennen tavoitettuani orin, huomasin jo aikaisemmin katkeamasillaan olevien ohjien roikkuvan maata viistäen Chilin etujaloissa. Ryntäsin äkkiä orin luokse ja nappasin pätkistä kiinni, samalla kun yritin saada sydämeni rauhoittumaan. Uusi järkytys siitä, ettei se ollut karauttanut karkuun. Tai ehkä se oli ollut liian keskittynyt jyystämään seinää, ettei ollut edes huomannut. "Senkin pikku tuhoilainen", sanoin kun katsoin pientä kulahtanutta kohtaa seinässä.
Talutin Chilin sen karsinalle ainakin kolmatta kertaa, mutta tällä kertaa se suostui luimien tulemaan perässäni sisälle saakka. Kehuin, ja suljin oven perässäni. Otin pikavauhtia varusteet pois sen päältä (ja siihen menikin hiukan aikaa, kun sitä kampetta tuntui riittävän loputtomiin). Ori oli jopa hionnut joistain paikoin. Jätin varusteet karsinan edustalle, ja otin tilalle mustan niittiriimun ja ketjunarun. Hetken Chili jaksoi pyöriskellä ennen kuin sain riimun sen päähän, mutta muuten se käyttäytyi ihan kiitettävästi. Sidoin sen vielä kiinni, ennenkuin harjasin sen monella harjalla huolellisesti. Tarkistin myös sen kaviot, jotka olivat mielestäni ihan hyvässä kunnossa. "Kohta nämä hokitkin pitäisi poistattaa", tuumaisin. "Puhun siitä vaikka ensi kerralla Miralle, kun ratsutallillahan on se klinikkakin".
Siistin vielä orin lyhykäisen irokeesin - siis pystyharjan, ja tasapitkän hännän. Kaivoin taikataskustani pari sokeripalaa, ja ojensin ne orille. Ne katosivat sekunnissa. "Et kyllä tarvisi yhtään ylimääräistä energiaa, mutta ei nyt sattunut olemaan porkkanoita."
Irrotin Chilin karsinasta, ja avasin oven. "Hmm, kai sinut voi vielä ulos tunniksi viedä", mietin ja laitoin ketjunarun Chilin irvistelevään suuhun.
Astelimme loskan ja jään keskellä tyhjälle, korkea-aitaiselle tarhalle, jossa päästin orin irti. Chili ravasi ylväästi häntä korkealla tarhan toiseen päähän, ja jäi katsomaan minua. Hymyilin. Sain olla iloinen, että minulla oli näinkin hieno poni..Suljettuani kaikki hakaset, jäin vielä hetkeksi katsomaan Chilin askellusta tarhassa, ja kuvittelin päässäni meifät korkeille esteradoille nappaamaan ykköspalkintoja. Hätkähdin äkisti - se kissa. Hups! Jätin riimun ja narun roikkumaan tolppaan, ja rynnistin takaisin karsinalle. Nappasin kamppeet olalle ja käsiini, melkein juoksin päätallille ja siellä pesin kuolaimet ja vein tavarat paikoilleen. Jouduin tekemään toisenkin kierroksen, ja kaiken hoidettuani kävin vielä sulkemassa Chilin karsinan oven, haha. Toivoin, että ensi kerralla karsina olisi tyhjillään.
Astelin reippaasti autolleni, tungin kypäräni ym. kamppeet auton etupenkille, ja katsoin takapenkille käpertynyttä palloa. "Viedäänpä sinut kotiin".
Käynnistin hiljaa hyrähtävän auton, ja lähdin ajamaan päätietä pois tallilta. Hetken etsittyäni ja kyseltyäni, sain selville että kissa kuului 5 kilometrin päässä asuvalle pariskunnalle. Sehän oli vaeltanut, mietin.
Pihaan päästyä koputtelin oveen, ja vanhempi naishenkilö avasi oven. Varmistin kissa-asian, ja hain kisun autosta. Nainen kiitteli suunnattomasti, ja sanoi olleensa niin huolissaan. Hymyilin kävellessäni takaisin autolle. Päivän hyvä työ tehty.
Istuin takaisin mustaan autooni, ja karautin kotiini.
- - -
Huhhuh.,.,siinä nyt olisi tuo viimeinen pätkä

Vaellus Ritsoph vuorelle – I. päivä

Kömmin heti herättyäni kylmään suihkuun. Koirat koittivat tunkea mukaan, mutta murahdin niille. Avasin hanan ja annoin kylmän veden virrata pitkin paljasta kehoani.
- Wuhuu! nauroin.
- Samppa, et kai sä taas pese kylmällä vedellä?! isäni karjui oven toisella puolella.
- En, tässä muuten vaan hytisen.
- Jaa. No tuu kohta syömään.
- Juu juu, vastasin. Valutin niin kylmää vettä kun sain.

Tulin suihkusta litimärkänä. Juoksin huoneeseeni. Kuivasin itseni. Vilkaisin Aku Ankka-pinon päällä olevaa vanhaa puhelintani. Se näytti jo kahdeksaa.
- Ei hitsi... mutisin. Laitoin työ housut ja muut vermeet päälleni. Ratsastaminen tuntui oudolta ajatukselta, varsinkin jollain muulla kuin Rikulla. Muistin kuitenkin, että minulla oli aika kova kiire. Juoksin keittiöön ennätysvauhdissa, ja kompastuin kynnyksellä. Lensin komeassa kaaressa Veeran eteen rähmälleni. Yksi lävistyksistäni alkoi vuotamaan, sillä olin liukunut maassa jonkin laisen matkan. Nousin pystyyn. Repäisin ohrarieskan palaisen. Mutustin muutaman ohrarieskan vielä tämän jälkeen. Veera odotti aamulenkkiä. Vihelsin kaikki kahdeksan koiraamme luokseni. Lähdin toppi päälläni ulos. Koirat juoksentelivat vapaana metsätietämme pitkin. Juoksin metsätien päähän. Veera oli ainut, joka seurasi minua. Käännyin takaisin. Muut koiratkin seurasivat minua kotiin. Smirre-kissammekin liittyivät mukaani öiseltä metsästysretkeltä. Kävelin reippaasti sisälle. Laskin kaikki pystykorvat ja rhodesiankoirat erikseen, sillä en ollut varma olivatko kaikki tallella. Yksi rhodesian koira puuttui. Menin takaisin ulos. Vihelsiin kerran. Metsästä juoksi koiramme. Se murisi metsälle, kuin olisi nähnyt siellä eläimen. Otin eläimen kuitenkin sisälle, ettei se karkaisi uudestaan. Hain vanhan pilkkirepun, joka oli saanut tällä kertaa sisällökseen vaellustavarani. Siinä ei ollut juuri mitään, sillä en omista paljoaakaan tavaraa. Annoin koirille ruoat. Pian huomasin, että myös tosa-rotuinen koiramme on jossain. Vihelsin keittiöstä. Koira lönkötti paikalle väsyneenä. Arvelin kellon olevan jotain puoli, joten pidin kiirettä.
- Vie koirat ulos taas kohta! huusin isälle.
- Joo! Mene nyt vaan sinne leirille! isä vastasi.
- Okei okei, sanoin. Menin ulko-ovelle. Työnsin työkengät jalkaani ja puin isäni vanhan raksatakin. Kengät olivat ehkä jo hieman pienet. Lähdin kotoa.

Kävelin tai oikeastaan juoksin tallille iloisena. Ihmettelin porukkamäärää. Sain kuitenkin selville heti, että kylän väki oli tullut toivottamaan meille hyvää matkaa. Vilkuilin ympärilleni, jos olisin nähnyt jossain jonkun muun vaellukselle tulevan. Päätin mennä Rikun luokse harjaamaan hevosta. Jätin pilkkirepun karsinan eteen. Hevonen höristi korviaan ja käveli luokseni. Ori tarjosi turpaansa syliini. Hellin hevosta vähän aikaa. Se nautti. Sanni tuli oritalliin.
- Tule parakkiin, siellä on ohjelman kertominen, hän sanoi. Mietin vähän aikaa.
- Okeei. Odota vähän aikaa, vastasin. Työnsin hevoseni takaisin karsinaan. Katsoin sen vanhoja arpia ja katkennutta korvaa, jotka olivat jo kun sain ostettua isän kanssa huutokaupasta.
- Odota, rojuostos, sanoin lähtiessäni. Hevonen kömpi makuulleen ja alkoi heti piehtaroimaan nautinnollisesti. Huokaisin. Lähdin parakkiin. Matkalla päässäni alkoi jostain syystä soida Postimies Paten tunnuslaulu. Aloin käkättämään kippurassa. Tömähdin maahan ja käkätin itsekseni niin, että mahaan koski aivan tolkuttomasti. Pyöriskelin lumessa.
- Samppa! Sanni ihmetteli.
- ... Postiauton tuntee jokainen, iloisesti vilkuttaa tervehdyksen. Kenties oveen koputetaan juuri nyt ja itse kirjeen saa... lauleskelin maassa itsekseni.
- Ei taida olla kaikki muumit laaksossa, Sanni sanoi kylmän viileästi.
- No etkö nyt vähän voi revetä, kysyin kauhean totisena. Sanni purskahti nauruun. Nauroimme molemmat maassa niin pitkään, ennen kuin Henna tuli hakemaan meidät. Kävelimme hervottomina parakkiin.
- Noniin, nyt enne seuraava nauru kohtausta... Kertokaa mitä me nyt tehdään, sanoin naurupurskahdusten lomasta.
- No kuuntele, laitetaan hevoset, ratsastetaan vuoren juurelle, levätään, ratsastetaan, vaihdetaan hevoset, ratsastetaan ja murkinan syönti, Mira sanoi.
- Jaa. No mä meen jo, sanoin kävellessäni ovesta ulos. Lauleskelin Postimies Patea vielä vähän aikaa. Riku potkaisi ovea muutaman kerran.
- Pate! murahdin, ennen kuin huomasin, että olin tainnut lauleskella liikaa. - Siis Riku, kunnolla!
Hevonen mulkoili minua, mutta lopetti potkimisen. Kävelin satulahuoneeseen hakemaan harjapakin ja suitset, pintelit ja loimen. Kävelin Rikun karsinan luokse. Hevonen käänsi takamuksensa ovea kohti, luimisteli ja oli valmiina potkaisemaan jos uskaltaisin karsinaan. Odotin niin pitkään kunnes hevonen lopetti uhittelun. Avasin karsinan oven. Hevonen näykkäisi kaltereita ilkeän näköisesti. Ärähdin, joten hevonen käänsi päänsä luokseni. Otin riimusta kiinni. Ori ei pitänyt siitä ollenkaan, vaan näykkäisi kaikella voimalla. Onneksi minulla oli raksatakki, sillä muuten hampaat olisivat iskeneet mahaani. Huitaisin kämmen selälläni Rikua lapaan, ja ori hypähti kauemmas. Annoin hevosen olla nurkassa. Odotin vähän aikaa karsinassa. Riku tuli luokseni, että saisi rapsutuksia. Rapsutin hevosta otsasta.
- Tuntuuko hyvälle? puhelin hevoselle. Aloin rapsuttamaan harjan juuresta. Poikani taivutti kaulaansa enemmän ja halusi lisää rapsutksia. Lähdin kuitenkin hakemaan harjoja karsinan ulkopuolelta.

Otin suitset olkapäälleni. Nappasin harjan sekä kaviokoukun pakista. Hivuttauduin takaisin karsinaan. Riku oli kiltisti, eikä uhitellut. Harjasin orin selästä ja jaloista sekä kaikkialta muualta, missä oli purua tai muuta likaa. Se piti todella paljon kaikista asioista mitä tein, vaikka vähän mulkaisi, kun putsasin kaviot.

Kavioiden putsauksen jälkeen pujotin kuolaimet suuhun. Riku suorastaan ahmi ne, sillä tiesi saavansa liikuntaa. Kehuskelin poikaa jonkun verran. Laitoin leukaketjun kiinni. Ori ei onneksi hätkähtänyt paljoakaan. Kävin hakemassa pintelit. Käärin ne jalkoihin, ja sain inhottavan näykkäisyn takamukseeni. Ärähdin kuuluvalla äänellä. Riku vain luimisti. Kieritin muutkin pintelit jalkoihin. Otin karsinan toiselta puolelta fleece-loimen. Laittelin sen Rikulle. Sanni kömpi talliin.
- Tuutko, me ollaan jo Hanin, Piitun, Hennan ja Miran kanssa valmiina, Sanni kysyi.
- Joo, odota hetki. Haen kypärän. Katsotko Rikun perään sillä aikaa?
- Okei.
- Kiitti, sanoin. Lähdin nopeasti hakemaan kypärääni. Tulin nopeasti myös takaisin. Nostin pilkkirepun selkään:
- Mennään! sanoin Rikulle. Ori hörähti innoissaan ja alkoi kuopimaan. Otin hevosen siitä huolimatta.
- Nyt ei ajeta kyllä, Riku, sepitin hevoselleni. Ori kuitenkin kuopi tai pysähtyi jos hiljensin vauhtia jonkun verran. Loppujen lopuksi juoksimme rauhallisessa vauhdissa pihalle. Miran isä oli autonsa kanssa ottamassa vaelluskamoja.
- Tuotko sinäkin, Samppa, sinun varusteesi? hän kysyi ystävällisesti.
- Joo, vastasin talutin Rikun vierelläni. Ori kavahteli.
- Hei rauhotu, poika! Soo! Sanni!
- Mitä? hän vastasi.
- Pidätkö Rikua vähän aikaa? En haluu et se taas saa mieleensä potkasta, sanoin.
- No voin mä, mutta vähän aikaa. Hani pitää hakee parakista, tyttö sanoi. Annoin avonaiset ohjat Sannille. Vein repun autoon, jossa oli paljon kaikkia hevosten tarvikkeita.
- Kiitti Sanni, sanoin. Sanni antoi ohjat minulle. Otin poukkoilevan polleni. Mira ja Henna tulivat ratsut mukanansa.
- Noustaan jo nyt hevosten selkään. Odotetaan kuitenkin Sanni ja Hani, Mira sanoi. Piitu tuli Pilona mukanaan, jolla rehotti ruokaa suusta. Hypähdin kevyesti ison hevoseni selkään, joka alkoi kuopimaan. En välittänyt kuitenkaan siitä ollenkaan. Loimi oli vähän vinossa, joten suoristin sen. Lunta alkoi tuprahtelemaan isoina ja ihanan pehmeinä hiutaleina, jotka olivat kuin kylmää hattaraa. Rikukin lopetti kuopimisen. Kaikki muutkin punnersivat itsensä selkään, kiristivät vyöt ja säätivät jalustimet sopivan kokoisiksi maastoiluun. Pilona innostui aika paljon. Se ravaili vähän, jos Piitu ei ollut tarkkana. Riku nousi yhden kerran pystyyn. Pysyin kuitenkin ihan hyvin selässä.

Aloimme ratsastamaan vuorelle päin. Pilona ja Hani olivat edelläni. Mira ja Henna olivat ties missä. Välillä he jättäytyivät taakse, joskus ratsastivat muutaman kilometrin edelle.
-Ravia! Henna vihdoin huusi. Tein pidätteen, että Riku heräisi. Heilautin pohjetta minimaalisen vähän hevosen kylkiä vasten. Riku alkoi ravaamaan heti. Kevensin, sillä olimme maastossa. Riku intoutui vielä enemmän, ja alkoi painamaan raskaasti ohjille. Löysäsin ohjaa aika paljon, niin että Riku sai päänsä hyvään asentoon. Pidin koko ajan hellän kuolaintuntuman. Riku oli mukavalla tuulella. Ohjasin sen Sannin ja Hanin viereen. Ravasimme aika pitkään, kunnes Henna alkoi hidastamaan käyntiin. Teimme samoin. Riku koitti vähän jekkuilla, mutta pysyin tukevasti selässä.
- Laukataan! Mira sanoi pyyhältäessään ohitsemme. Riku koitti ryöstää, mutta käänsin sen ympyrälle tien laitaan, sillä en saanut mitään aikaiseksi löysillä ohjilla. Koitin istua niin takapainoisesti kuin sain. Kun ori rauhoittui käyntiin, muut olivat jo pitkällä. Nappasin harjasta kiinni. Annoin pienen heilautuksen pohkeilla Rikulle. Se suorastaan loikkasi laukkaan. Kannustin oria antamalla muutaman muunkin laukkapohkeen. Kokosin ohjia paremmin, että sain kunnon ohjastuntuman, kun hidastaisin. Nojasin niin jyrkästi eteenpäin, että harjan tynkä oli kasvoissani kiinni. Nojasin kaulan sivulle, että poskilävistykseni osui Rikun kaulaan. Riku kavahti sitä ja loikkasi hieman syrjään, mutta jatkoi silti laukkaamista. Olimme hetkessä saavuttaneet jonon penkat pölisten. Aloin pidättämään Rikua. Siitä ei oikein tullut mitään. Lopulta sain ajettua Rikua penkkaa päin, että se alkoi laukkaamaan kootummin ohjalla. Sen jälkeen ohjasin sen pienillä avuilla suoraan. Laukkasimme hyvää vauhtia. Näin jonkin laisen kyltin, jossa luki jotain ”5 km”, tai jotain. Hidastelin Rikua, sillä se laukkasi aika isoilla askelilla. Se ponnahteli välillä. Lunta alkoi satamaan sankemmin. Se pysyi kuitenkin pehmeänä.
- Pitäisi mennä nukkumaan, ulkona satelee. Vesi valuu mun ikkunaan, aikani matelee. Kun kyyneleet on ehtyneet, silmiä aristaa... lauleskelin. Laukkasimme jonkin aikaa, ja lauloin tuota kappaletta, kunnes hidastimme kaikki viisi käyntiin. Muut hevoset jolkottelivat takana.
- Eiköhä mennä ravia, Henna huikkasi jonon edeltä. Heilautin taas pohkeitani. Riku innostui kauhean paljon.
- Mennään helpon maastoradan kautta, siellä on pieniä risuesteitä, Mira lisäsi. Käänsimme hevoset hyväkuntoiselle ja lumiselle sivutielle. Pilona alkoi pukittelemaan, mutta Piitu napautti raipalla eteen, ja poni lopetti. Riku hyppelehti laukan ja ravin välillä.
- Nostakaa laukka ja hidastakaa ennen esteitä, varsinkin Rikulla, Mira sanoi hiljentäessään minun luokseni. Nostimme laukat. Riku innostui aivan hillittömästi. Se tikitti isoilla jaloillaan jotain ravin ja laukan välimaastosta. Annoin sen kiihdyttää hyvään laukkaan, josta kokosin sen, vaikka hevonen koitti laittaa voimakkaasti hanttiin. Horisontissa näkyi jo este, johon oli hyvä lähestyminen, mutta myös pieni porras. Sen jälkeen oli heti sarjassa kaksi muuta vähän isompaa estettä. Pidätin Rikua. Hyppäsimme esteen, ja polleni oli huomannut myös tuon maan alentumisen, johon se varta vasten hidasti vauhtia. Se hyppäsi pienen loikan alas, ennen kuin huomasinkaan. Hyppy oli todella tasainen.
- Hyvä, kehuin hevostani. Riku loikki eteenpäin. Nojasin hieman eteen päin, sillä arvelin, että esteille piti ottaa parempi vauhti, kuin tikitys. Katsoin mistä Rikun kuuluisi hypätä. Mutta yllätyksekseni kävikin toisin! Riku hyppäsi aivan liian aikaisin, sekä myös hyvin korkealta. Selvisimme muuten puhtaasti, paitsi tasapainoni alkoi herpaantua. Liusuin vähän selässä. Onneksi Riku hidasti hieman vauhtiaan, että kerkesin juuri ja juuri palauttamaan melkohyvän istuntani ennen seuraavaa estettä. Tällä esteellä selvisimme todella pienellä hypyllä. Seuraavaksi edessämme oli pieni laukkapätkä, missä muut viilettivät ohitsemme, myös muutkin vapaana olevat tallin hevoset revittelivät sydämmestään.

Hidastimme Rikun kanssa yhdissä mielin laukan tahtia, sillä hevoseni alkoi puuskuttamaan. Kehuin nöyrästi kulkevaa suurta orlovravuria. Annoin pidemmät ohjat, jotta hevonen sai itse valita vauhtinsa itse. Se pidensi askeltaan, mutta ei kiihdytellyt. Mukailin hevosen liikkeitä mahdollisimman sulavasti, mikä oli hieman hankalaa, sillä hevoseni askellus oli aika epätasaista. Tein kuitenkin parhaani. Suoran päässä näkyi kolme estettä. Kokosin ohjia suoralla. Riku piti kuitenkin pitkät askeleensa, ellei jopa pidentänyt niitä loikiksi. Annoin hevosen itse päättää, milloin on aika hypätä. Tarrasin harjaan kiinni. Riku ei ollut moksiskaan, vaan hyppäsi kevyesti esteet toisensa perään. Se hörisi kuin viimeistä päivää.
-Soo, Riku. Se loppui nyt, sanoin hevoselleni. Riku hiljensi. Istuin alas raviin. Hevoseni vauhti hiipui lopulta käyntiin. Kävelimme muiden luokse.
- Mennään käynnissä loppumatka, sillä vuorelle on alle 200 metriä. Oikaisimme nimittäin metsän läpi.
- Ai, Sanni sanoi. Ihmettelin vähän aikaa. Lunta alkoi satamaan. Tosin, rakeiden muodossa.
- Pidetään kiirettä, Henna sanoi. Nyökkäsin. Riku alkoi kalisuttamaan kuolaimia, joka ärsytti minua. Pidin aika pitkät ohjat. Riku jatkoi kalisuttamista. Etenimme reippaasti. Vuori näkyi jo. Riku alkoi innostua vähän liikoja, luullessaan olevamme melkein perillä. Matka meni todella nopeasti. Riku oli hyvin kiitollinen saadessaan levähtää. Pilona oli hyvin, niin kuin Hanikin. Muutkin hevoset olivat rentoutuneita. Jalkauduimme.

Levättyämme nousimme takaisin hevostemme selkiin. Sanni ratsasti viereeni.
- Myyn Hanin, hän aloitti.
- Mitä?! Miksi?! melkein huudin.
- Mulle tulee uusi hevonen, Aku.
- Ai Aku, sanoin. Aloin melkeinpä nauramaan. – Ootko ihan varma siitä hevosesta.
- Miten ni? Sanni ihmetteli.
- No... aloin nauramaan.
- Ai niin, juu! Nyt tajusin, hän innostui.
- No minkälainen se on? kysyin.
- Seuratkaa minua ja Miraa! Henna huusi edestä. Otin lyhyet ohjat. Annoin Rikun seurata Hennaa ja Miraa. Jatkoin Sannin kanssa höpöttämistä.
Riku tallusti hyvää vauhtia loivaa vuoren rinnettä pitkin.
- Voiku Riku ja Hani on kivoja, niiku muut-, sanoin. En saanut sanaa suustani. Näin nimittäin kauniin viiden suden lauman. – kaikki muutkin.
Jatkoimme höpöttelemistä pitkin matkaa. Olin rauhallinen äskisestä näystä huolimatta. Piitu ja Pilona liittyivät joukkoomme. Vähän ajan päästä jouduimme kuitenkin ratsastamaan jonossa. Edessämme oli nimittäin pieni vuoren kuilu, joka piti kiertää. Selvisimme aika hyvin Rikun kanssa, vaikka paremmin olisi voinut astella. Olimme kuitenkin kaikki päässeet suht koht turvallisesti kuilun toiselle puolelle. Ratsastimme ravissa tasaiselle.
- Antakaa hevosten levätä, Henna sanoi kuuluvasti. Laskeuduimme hevostemme selästä. Irrotin ketjut. Riku haukotteli, mutta ei ollut ollenkaan hikinen. Yllättäen hevoseni nousi pystyyn – ja koitti tallata minut kuin torakan.
- Riku! Perjantai! Alas! karjuin, enkä ollenkaan hissukseen, vaan todella ärtyneesti. Hevonen ei rauhoittunut ollenkaan. Se koitti nitistää minut maan rakoon. Kavio kolahti käsivarteeni, jolloin päästin kauhean karjaisun. Hevonen rauhoittui vihdoinkin. Oma käteni taas oli saanut kunnon tärskyn. Piitu tuli luokseni.
- Ei kai sattunut? hän kysyi hätääntyneesti.
- No eipä kummemmin, käsi taitaa olla vähän aikaa pois pelistä. Mutta hevonen kuin hevonen, sanoin. Otin suitset pois. Riku lähti pukitellen kauemmaksi. Fleece-loimi meni aivan vinoon, ja irtosi loppusilauksella Rikun piehtaroidessa. Ori lönkötti luokseni hieman nöyrästi. Kävin hakemassa loimen. Riku seurasi perässäni. Laitoin loimen takaisin.

Seuraavaksi otin Bennyn kiinni. Se oli aika helppo taluttaa, vaikka koitti poukkaila kuin peräpukama, kun muut saivat heinää, vettä ja muuta mukavaa. Sidoin hevosen kiinni riimunnarulla jonkin näköisen laavun parruun. Benny pysyi rauhallisena, vaikka näykkikin ilmaa ja koitti minuakin muutaman kerran. Aloin harjaamaan hevosta, vaikka se luimisteli. Vähän ajan päästä se ei enää välittänyt, mutta mahaa harjatessani se koitti tähdätä parhaansa mukaan kavioitaan varpailleni. Väistin onneksi aika hyvin osumat, vaikka pari kertaa osui varpaille. Menin toiselle puolelle harjaamaan hevosta. Benny koitti tällä kertaa näykkäistä yhden kerran mahaa harjatessa, mutta muuten oli oikein kiltisti. Puhdistin kaviot. Niissä oli pienet tilsat. Kaavin ne pois. Muutaman kerran tyttö koitti riuhtaista jalkaa maahan, mutta pidin pintani. Mira toi Bennyn varusteet. Liusutin satulan oikealle paikalle. Laskin satulavyön mahan alle. Benny alkoi pullistelemaan parhaansa mukaan. Kiristin vyötä pienistä ja vähän isommistakin temppuiluista huolimatta. Satulan jälkeen siirryin suistiin. Lämmitin kuolaimia jonkin aikaa. Otin toisella kädellä päitset kaulalle. Benny näykkäisi ilmaa. Aloin ujuttamaan kuolaimia sille. Jouduin ujuttamaan ne väkipakolla. Kiinnitin suitsien remmit kiinni. Irrotin Bennyn ja lähdin taluttamaan hevosta. Mira ja kumppanit olivat hevostensa selässä. Nousin Bennyn selkään.

Lähdimme kipuamaan vuorta ylöspäin. Benny kulki reippasti jonon mukana, vaikka koittikin ryöstää kuumetessaan. Menimme koko ajan käyntiä. Riku jolkotti perässä muiden hevosten mukana. Vihoviimein saavuimme leiripaikallemme. Miran isä alkoi kokoamaan telttoja. Purimme hevoset. Piitu ja Lora olivat vieressämme kun purimme hevoset. Loppupäivän juttelimme kaikesta mahdollisesta kaikkien kanssa.

---------------------------

Siin oli eka päivä &#61514;